152 down, 151 to go

Nyt on ensimmäinen puolikas vaihtovuodesta jo historiaa ja toinen vielä edessä, niin hullua kuin se onkin. Pieni ns. "puolivälikriisi" on tällä hetkellä menossa, koska tuntuu siltä, että aika loppuu kesken enkä ehtisikään saamaan kaikkea tästä vuodesta irti. Etenkin nämä kaikki vastonkäymiset ovat vaan vahvistaneet tätä tunnetta, mutta oon melko varma, että tämän tunteen kanssa tuskin kukaan sitten kesällä lähtee vaihdosta pois, niinkuin joku viisas meidän upilaisten ryhmächatissa totesikin. En voi edes kuvitella kuinka kamala se päivä tulee olemaan, kun joudun jättämään kaiken tämän taakseni tietämättä yhtään milloin voin taas palata, mutta yhtäaikaa oon kuitenkin tositosi onnellinen siitä, että enää muutama kuukausi siihen, että pääsen taas kotiin ja näkemään kaikki! Ajatukset ovat niin sekaisin, että en oikein edes tiedä haluaisinko ajan menevän nopeasti vai hitaasti. Oli miten oli, vaihtoon lähtö on ollut yksi mun elämäni parhaimmista päätöksistä, that's for sure.

 Viimeisimmät viisi kuukautta ovat muuttaneet mua paljon. Ne kuukaudet ovat olleet elämäni erilaisimmat, huikeimmat, raskaimmat ja yhtä aikaa sekä lyhyimmät että pisimmät ikinä. Ne kuukaudet ovat löytäneet musta esiin täysin uusia puolia, jättänyt joitain piirteitä musta välille ja mikä parasta, kaivanut esiin puolia, joita en ennen ole osannut tai uskaltanut itsestäni näyttää. Näiden kuukausien aikana olen yhtä aikaa elänyt unelmaani, mutta myös kohdannut tosi vaikeita aikoja. Oon vuodattanut miljoonat kyyneleet, milloin onnesta ja milloin turhautuneisuudesta ja ikävästä. Ja tämä kaikki on kasvattanut mua paljon, tunnen itseni paremmin ja itseluottamus on kasvanut ihan järjettömästi. Ensi kesänä Suomeen palaa ihan uudistunut minä. Kun mietin eroa itsessäni viime talvena ja nyt niin en ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa. (Fyysistä muutosta ajatellessa tosin tekee mieli itkeä ja kovaa...)

Näiden viiden kuukauden aikana olen nähnyt täysin erilaista elämää kuin kotona Suomessa ja se on muuttanut mun ajatusmaailmaa paljon. Olen aina ollut kiitollinen siitä, miten hyvin mulla asiat oikeasti on, mutta täällä se kiitollisuus ja onnellisuus on kasvanut siitä vielä tuhat kertaa suuremmaksi ja suorastaan hävettää, etten ole sitä ennen osannut arvostaa niin kuin nyt. Tämän erilaisen elämän näkeminen on muuttanut mua myös toisella tavalla. Täällä ihmisillä asiat on usein paljon huonommin kuin Suomessa. Sukulaisten kanssa on monesti ongelmia, perheiden ongelmat ja riidat ovat täällä aivan toisella tasolla ja monet perheet ovat hyvin vähävaraisia. Mulle on tehnyt todella hyvää näiden asioiden näkeminen läheltä. Joissakin tapauksissa mun arvostus omasta elämästäni kasvaa entisestään, mutta samalla olen myös nähnyt, että monet ihmiset ovat hyvinkin onnellisia, vaikka elävätkin esimerkiksi vähillä varoilla tai erikoisemmissa perhekuvioissa. Oon oppinut, mistä onnellisuus oikeasti on kiinni ja siinä samalla oon oppinut itse olemaan onnellinen.

Yksi asia, jota vaihtovuosi eniten on mulle antanut on arvostus Suomea kohtaan. Nykyään musta tuntuu hirveältä, miten huonona paikkana oon ennen Suomea pitänyt ja kuinka oon ennen haukkunut sen ihan maanrakoon. Vaikka täällä on myös vahvistunut se, ettei tietyt asiat Suomessa ole edelleenkään mua varten, oon myös tajunnut sen, että Suomi on silti mulle se ainut ja oikea kotimaa. Toki haluan vielä matkustella ja luultavasti asuakin vielä jossain muualla, mutta loppujen lopuksi tuun melko varmasti aina palaamaan Suomeen, ei siitä vaan mihinkään pääse. On surullista, miten niin moni suomalainen ei näe kuinka hyvin meillä asiat oikeasti ovat, koulutus ja terveydenhuolto on ilmaista eikä kukaan joudu elämään täydessä köyhyydessä. Meillä on myös hieno luonto sekä erikoinen kulttuuri. Olkaa suomalaiset kiitollisia ja ylpeitä siitä, mitä meillä on!

Tärkeintä unohtamatta vaihtovuosi on antanut mulle toisen kodin ja paljon uusia ihmisiä mun elämään. Rakastan Long Islandia ja NYC:iä niin paljon ja tää paikka tuntuu jo ihan kotoisalta ja tutulta. Tuntuu hassulta, että osaan kulkea yhdessä maailman suurimmista kaupungeista itsekseni (okei ehkä joskus vähän vielä eksyn...) eikä tää paikka tunnu mulle miltään turistikohteelta vaan kodilta. Elän täällä paikallisten kanssa ihan normaalia paikallisten elämää ja olen sopeutunut tänne tosi hyvin. Monista asioista täällä en tykkää, mutta niinhän se on Suomessakin. On mahtavaa, että mulla on kaksi hienoa kotia eri puolilla maapalloa, erilaisissa maissa. Oon myös tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin eri puolilta maailmaa ja muutamia heistä voin kutsua ystäviksikin. Vaikken oikein mihinkään perheeseen ole päässyt kunnolla asettumaan, oon kuitenkin tutustunut heihinkin ja tullaan pitämään yhteyttä jatkossakin. Mulla on myös varmasti tulevaisuudessa jokaisen perheen luona paikka, mihin mennä kun haluan tulla takaisin. 

Half of my heart's in Finland, the other half's in New York

-Carla

January in a nutshell

Tuntuu, että tammikuu on mennyt ohi ihan hujauksessa ja vaikka tässä kuussa onkin tapahtunut vaikka ja mitä, niin samalla tuntuu, että en ois saanut aikaiseksi juuri mitään. Aluksi ajattelin vain lätkäistä tähän postaukseen kuvia puhelimesta, mutta ehkä mun pitäisi kertoa myös vähän pintaa syvemmältä.

 Joulun aikoihin mulla oli jonkin verran koti-ikävää, joka veti mielen matalaksi. Silloin ajattelin, että se oli varmaankin sitä vaihtovuoden vaikeinta aikaa ja samalla olin aika iloinen, että pääsenkin kaikkien pelottelujen jälkeen niin helpolla. No, eihän se ihan niin mennyt. Tässä kuussa oon todellakin ollut siellä pohjalla. Aion olla rehellinen ja kertoa, että viime viikolla ei ollut yhtäkään päivää, ettenkö olisi itkenyt, yhtenä päivänä jopa koulussa. Jotenkin nämä kaikki vastoinkäymiset, joita mulla on ollut jo aika paljon tuntuu vaan kaatuvan päälle yhtäaikaa ja tällä hetkellä koko tilanne täällä on aika sekava. Tuntuu, että tämän takia en ehdi päästä nauttimaan tästä vuodestakaan kunnolla ja puolivälikin koittaa ihan pian.

Vaikka täällä onkin ollut nyt tosi rankkaa niin oon silti tosi onnellinen siitä, että oon täällä enkä kyllä lähtisi vielä Suomeen mistään hinnasta. Mun on oikeastaan mahdoton kuvailla näitä fiiliksiä tämän paremmin, mutta pointtina oli kuitenkin se, että viime viikot eivät ole olleet mitään parasta aikaa ja että vaihdossa tulee useimmilla vastaan myös tosi vaikeita aikoja. Toivon niin paljon, että pikkuhiljaa alkaisin jo löytää niitä oikeita kavereita ja ennen kaikkea mulle sopivan perheen, että pääsisin vielä nauttimaan loppuvuodesta. Ehkäpä se kevään nousukiito tästä vielä alkaa! Eilen myös tapasin meidän kouluun tulevan uuden vaihtarin, joka oli tosi mukava ja sain kuulla, että mennään mun ekojen hostien kanssa vielä myöhemmin keväällä Floridaan eli nyt on ainakin jotain juttuja mitä taas odottaa :)

Tällä viikolla suunnitelmissa on vaan ottaa rennosti, koska tänne on tulossa tänään lumimyrsky ja koulut on ainakin tänään ja huomenna suljettu. Jos koulu avataan loppuviikoksi, niin silloinkin mulla on koulua vaan perjantaina koeviikon takia. Tämä viikko siis tulee menemään netflixin ääressä (jos sähköt ei lähde) ja luultavasti Yolandan ja uusiseelantilaisen vaihtarin kanssa hengatessa. Nyt sitten niihin kuviin:

1. Lunta täällä oli alkukuusta se pari päivää, mutta melkein heti se sitten sulikin jo pois. 2 & 3. Stage crew class-hommia 4. Monen yrityksen jälkeen päästiin Miisan kanssa viimein käymään IHOP:issa ja oli muuten hyvää!

1. Alennusmyynnit tällä puolella maailmaa on ihan hulluja! VS:lläkin nuo body mistit oli -75% eli hintaa tollekin jäi euroissa vaan vähän alle 3e! 2. America's getting ready for Valentine's day 3. TV Broadcast/Video Production-tunnilla kuvattiin lyhyet videot mitkä sitten editointiin ja minäkin pääsin ruudulle 4. Sooon

 1. The painters, Allison & me. 2. Karkki amerikaksi 3. En oikein ikinä ennen innostunut netflixistä, mutta koska täällä Amerikassa on tätä valinnanvaraa vähän enemmän, niin nyt oon sitten minäkin koukussa 4. NYC

 1. Brooklyn Bridge 2. Basically 3. Sparkling Ice, paras keksintö ikinä 4. Schoool

 1. En oo kyllä ihan varma voiko kaikkea täällä edes kutsua ruoaksi... 2. Eilen aamulla, kun avasin verhot niin ulkona odotti taas tällanen yllätys ja ensi yönä pitäisi tulla vielä paljon lisää. 3. Toissapäivänä käytiin host momin kanssa Ikeassa ja sieltä lähti matkaan daimia sekä suomalaista(!!) mysliä 4. Perjantai-iltana mentiin Yolandan kanssa hengaamaan mallille ja käytiin Panerassa dinnerillä

Ps. Sandralle kiitokset uudesta bannerista!

 -Carla

NYC My Day -video

Oltiin lauantaina taas cityssä Miisan kanssa ja kuvasin siitä päivästä tällasen my day-videon, että pääsisitte vähän näkemään tätä paikkaa paremmin :) Ja tosiaan aina vannoin, että en sitten ikinä tuu tekemään videoita ja nytkin tän julkaiseminen jännittää, mutta tässä sitä ollaan! Varmasti kaikki maailman aloittelijavirheetkin tosta löytyy ihanaa aloituskuvaa unohtamatta, mutta toivottavasti kuitenkin tykkäätte! :) Ja suosittelen laittamaan HD-laadun!

Ps. Kun puhun tossa videolla viimeisestä city-reissusta, niin tarkoitan siis mun ja Miisan viimeistä yhteistä reissua, ei mun viimeistä reissua.

-Carla

News

 

Melko hiljaista on täällä blogin puolella viime aikoina ollut, mutta on siihen ihan hyvä syykin. Kiireiden lisäksi huono onni seuraa mua edelleen ja oon saanut kuulla muutamat huonot uutiset. Suurimpana juttuna se, että mulla on edessä luultavasti toinen perheenvaihto ja tällä hetkellä mulle etsitään taas uutta perhettä. Syynä tähän on se, että yksi host-veljistä ei oo vieläkään oikeen tottunut siihen, että asun täällä ja siitä on sitten tullut vähän ongelmia, joista en sen tarkemmin ala näin julkisesti kertomaan. Mitään tietoa ei vielä ole milloin tai mihin muutan vai paraneeko tilanne ja jäänkin tänne, mutta siitä kerron sitten lisää kun tiedän itse ensin. Sinänsä mulla ei oo siis mitään ongelmia hostien kanssa, tykkään heistä ja hostit kovasti haluis pitää mut täällä eikä mikään muuten ole muuttunut eli ei tässä mitään hätää kuitenkaan ole :) Tuntuu vaan tosi raskaalta muuttaa taas uuteen perheeseen, jos tarve vaatii. Aluksi en meinannut tästä asiasta vielä tänne blogin puolelle edes kirjoittaa, kun ei ole 100% varmaa, mutta ajattelin nyt kuitenkin pitää teidätkin ajan tasalla ja nyt myös ymmärrätte, jos vähän aikaa on hiljaisempaa.

Toisena huonona uutisena sain tällä viikolla kuulla Miisan lähtevän jo ensi maanantaina takaisin Suomeen. Siitä tosin tiesin jo etukäteen, mutta silti se harmittaa ja tulee kauhea ikävä meidän sunnuntaiajeluja, city reissuja ja sleep overeita. Me nähdään kuitenkin taas Suomessa jonkun ajan kuluttua, joten sinänsä tää ei mikään hardest goodbye ole muihin tämän vuoden hyvästelyihin verrattuna, mutta ikävä tulee!

Onneksi yksi hyväkin uutinen mulla kuitenkin on, ettei ihan synkistelyksi menisi! Tällä viikolla sain kaikkien näiden muiden juttujen lisäksi kuulla, että meidän kouluun tulee parin viikon päästä uusi vaihtari enkä ookaan sitten enää ainoa! Mun ensimmäinen host-perhe ottaa siis uuden vaihtarin ja ensi viikolla tänne tulee tyttö Uudesta-Seelannista! Niin kiva saada tälle alueelle lisää vaihtareita ja vieläpä samaan kouluun :)

Tällasen lyhyen uutispommin ajattelin käydä nyt tiputtamassa, ja kuten jo sanoinkin, niin tämän takia täällä blogin puolella voi vielä ollakin hiljaista jonkin aikaa. Näitten juttujen lisäksi mid term -viikko (vähän kuin koeviikko, mutta täällä näitä jaksoja on vain kaksi) lähestyy ja jopa mulla on nyt jonkin verran tekemistä koulua varten. Tällä viikolla juuri tajusin, että vasta nyt mulla on ollut koulustressiäkin eka kertaa tänä vuonna haha. Tämä viikonloppu on kuitenkin onneksi taas pidennetty, koska maanantaina ei ole koulua ja suunnitelmissa on vielä viimeinen reissu cityyn Miisan kanssa, hengausta Yolandan kanssa ja paljopaljon nukkumista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ps. Jos teillä on jotain postausideoita mielessä, mitkä kiinnostaisi niin laittakaa ehdotuksia tulemaan! 

-Carla

Paluu arkeen

Ensimmäinen kouluviikko loman jälkeen alkaa olla jo takana päin ja arkeen on ihan virallisesti palattu. Koulussa en kylläkään itse ollut kuin kolme päivää, koska flunssa iski takaisin ja sen ansiosta oon joutunutkin taas vaan makaamaan sängyn pohjalla ja käymään lääkärissä hakemassa lääkkeitä tähän jatkuvaan sairasteluun. Vähän harmi, että just vaihtovuoden aikana pitää iskee tällanen pitkä tauti, mutta eipä sille mitään voi. Eiköhän tää tästä jo kohta ala lähtemään!

Kuten kuvasta näkyy, tällä viikolla saatiin täällä New Yorkissakin lumi maahan. Täytyy kyllä myöntää, että mielummin oisin sen lumen ja pakkasen skipannut kokonaan tänä vuonna, mutta kyllähän tuo toisaalta ihan nätiltä näyttää ja tulee ainakin kotoisampi olo hah. Koulua meillä ei kuitenkaan oo suljettu tämän takia ja kaverit sanoivatkin, että meidän koulua ei suljeta lumen tai kylmyyden takia juuri koskaan eli saapa nähdä tuunko yhtäkään snow dayta kokemaankaan!

Muutaman viikon päästä meillä alkaa vihdoin stage crew koulun musikaalia varten ja oon niin innoissani, kun saan taas iltapäiviksi tekemistä ja pääsen tutustumaan uusiin tyyppeihin sekä viettämään aikaa nykyisten kavereiden kanssa! Stage crewssa me siis rakennetaan lavasteet musikaaliin, hoidetaan mm. ääni- ja valojutut, avustetaan esiintyjiä ja tehdään aikalailla kaikki muutkin valmistelut sitä varten. Meidän koulussa kuulema musikaalit on aina olleet tosi hyviä ja esiintyjät tosi lahjakkaita, joten tosta tulee varmasti tosi kivat pari kuukautta!

Näistä kuvista näkeekin kuinka paljon sää täällä vaihtelee, kaikki kolme on otettu alle 2 viikon sisällä!

Ylipäätään täällä menee ihan hyvin, ehkä mieli on vielä vähän matalalla joulun ikävän jäljiltä, mutta kaikki varmasti alkaa vaan parantumaan kesää kohti. Vähän alkaa jo jopa pelottaa, että oon jo melkein puolessa välissä mun vaihtovuotta. Vaikka aina muiden vaihtariblogeista luinkin, että aika menee tosi nopeasti niin ei sitä voi edes kuvitella kuinka nopeasti se oikeasti täällä menee! 4 kuukautta on mennyt ihan silmänräpäyksessä ja kevät tulee menemään ohi vielä nopeampaa. Samalla myös pelottaa, että aika loppuisikin "kesken" enkä ehtisikään saavuttaa ja kokea kaikkea mitä haluaisin, vaikka paljonhan olen jo tähänkin mennessä saavuttanut. Etenkin kun nyt keväällä on tulossa muutamia kivoja juttuja, mitä odotan jo innolla ja kesällä edessä on prom ja graduation niin aika tulee menemään ohi tosi nopeasti. Koitan kuitenkin parhaani mukaan olla ottamatta mitään paineita ja vaan elää täysillä tämä loppuaika täällä ja ottaa siitä kaikki irti. Onneksi on kuitenkin vielä puoli vuotta jäljellä!

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

-Carla

Answers

Kiitos paljon kaikille kysymyksistä, joita tulikin paljon enemmän kuin yhtään osasin odottaa! Nyt sitten niihin vastauksiin, onnitteluni sille, joka jaksaa loppuun asti!

Amerikka

Parasta Amerikassa asumisessa? 

Ihmisten yleinen ystävällisyys ja avuliaisuus, koulu ja se, että täällä vaan on tosi paljon kaikkea ihan yleisesti.

Paikat joissa haluat käydä Amerikassa ollessasi?

Veikkaan, että tällä haetaan sitä missä haluaisin nyt vaihtovuoden aikana päästä käymään ja Florida ois yks sellanen paikka missä oon jo kauan halunnut käydä ja se vois olla ihan realistinenkin toive. Haluan myös vielä joskus päästä Hawaiille ja uudestaan Californiaan, mutta tuskin pääsen kuitenkaan vielä vaihtovuoden aikana. 

Miksi Amerikka? 

- Hyvä kysymys. Ihan aluksi, kun aloin harkita vaihtoon lähtöä, halusin ihan ehdottomasti Englantiin. Myöhemmin aloin miettimään Amerikkaakin ja sitten ihan vaan listasin kummastakin maasta plussia ja miinuksia ja sen perusteella sitten valitsin Amerikan, koska plussalista oli pidempi. Sen lisäksi ajattelin, että Englantiin pääsisi helpommin myöhemminkin ja oishan se mahtavaa kokea amerikkalainen high school. Ja halusin siis englanninkieliseen maahan.

 Miten sun mielipide Amerikasta on muuttunut vaihdossa olon aikana? 
-Se on kyllä muuttunut tosi paljon, koska vasta täällä asuessa sitä näkee minkälaista täällä oikeasti on, vaikka aikaisemmin ois lomareissulla käynytkin. Amerikka on edelleen mun mielestä hieno maa ja tykkään täällä asumisesta, mutta välillä amerikkalaisten ihmisten tavat tms. ärsyttävät, koska kaikki tunnutaan tekevän joko vaikeimman kautta tai sitten tosi pikkutarkasti.

 Hyvät ja huonot puolet amerikkalaisessa lukiossa opiskelemisessa?

- Hyvät: Paljon erilaisia ja harvinaisempia aineita, koulu tarjoaa paljon harrastusmahdollisuuksia niin urheilussa, musiikissa kuin taiteissakin, rennompi tunnelma kuin Suomessa, opettajat ovat mukavia ja ihan kuin oppilaiden kavereita.

Huonot: Arvostelu vähän outoa, useimmissa aineissa paljon pieniä testejä, joissakin aineissa paljon läksyjä, välitunteja ei ole, kouluruoka on melkein jokaisessa koulussa maksullista. 

Onko koulu helppoa?
-On. Aluksi oli vähän vaikeempaa, mutta nyt kun kielen kanssa ei ole enää ongelmaa niin on helppoa. US governmentissä ja enkussa (paikallisten äikäntunti) opettajat eivät myöskään vaadi multa samaa kuin muilta, mikä helpottaa paljon. Vaikeus riippuu kuitenkin siitä, mitä tunteja ottaa.

Vastasiko Amerikka sun odotuksia?

- Kyllä. Olin jo ennen vaihtovuotta asunut amerikkalaisen perheen luona kuukauden, joten tiesin jo etukäteen jonku verran tästä kulttuurista. Kaikki on ollut aikalailla sellasta, mitä etukäteen oon Amerikasta ajatellutkin joitakin yllätyksiä lukuunottamatta. Eniten kuitenkin yllätti se, kuinka samanlaista täällä loppujen lopuksi on kuin Suomessa.

Voiko hanavettä juoda vai ostetaanko siellä esim. vesikanistereita? 

 -Yleensä ihmiset ostavat joko pullovettä tai sitten hanaan tai jääkaappiin laitetaan suodatin, josta saa puhdasta vettä. Joissakin ravintoloissa kuitenkin tarjotaan hanavettä ja vähävaraisemmat ihmiset juovat sitä myös eli ei se mitään vaarallista kuitenkaan ole.

 Jos siellä satutaan kävelemään ja vaikka auto päästää sut tien yli niin moikataanko sille kiitokseks ja moikkaaks se takasin?

- Täällä tosi harvoin autoilijat päästää tien yli! Se saattaa ehkä johtua siitä, että jalankulkijoita ei oo kovin paljon, mutta sillon kun joku kuitenkin antaa tietä, niin yleensä moikkaan ja useimmiten ne sitten moikkaa takas :D Ja täällä ei myöskään ole juuri ollenkaan suojateitä!

 
Vaihtovuosi

 Mitä kaikkea vaaditaan, jotta voi lähteä vaihto-oppilaaksi?
-Järjestöjen päävaatimukset ovat yleensä oikea asenne sekä suhteellisen hyvät arvosanat (arvosanavaatimukset vaihtelevat järjestöttäin). Myös ohjelmamaksu sekä muut lisäkulut täytyy maksaa.

Millaiselle ihmiselle suosittelet vaihto-oppilaaksi lähtemistä?
-Henkilölle, joka ei anna periksi helposti, on kiinnostunut uudesta kulttuurista ja kielestä sekä on sopeutuvainen erilaisiin tilanteisiin. Jos vähänkin harkitset lähtemistä niin lähde!

Parhaat ja huonot puolet vaihtarina olossa? 

- Tää on kyllä paha kysymys... Parasta ehkä on se, että ihmiset on yleensä susta kiinnostuneita, koska oot eri maasta ja se, että normaali arkikin on vähän kiinnostavampaa vaihto-oppilaana, koska oot kuitenkin sulle uudessa maassa ja kulttuurissa. Huonoja puolia on se, että välillä tunnet itsesi väkisinkin ulkopuoliseksi esim. koulussa ja perheessä ja ylipäätään tää on välillä tosi rankkaa, kun pitäisi löytää uusia kavereita, tottua uuteen kulttuuriin ja hoitaa kaikki asiat vieraalla kielellä.

 Miksi vaihto-oppilaaksi?

- Oon aina halunnut kokeilla toisessa maassa asumista ja vaihtovuosi oli hyvä vaihtoehto, koska halusin myös nähdä koulunkäyntiä. Halusin myös oppia puhumaan englantia paremmin ja muutenkin saada itselle lisää rohkeutta ja kokemuksia.

Onko sinulla hyvä host-perhe?

-On :) Yksi asia minkä täällä kuitenkin oon oppinut on se, että kukaan perhe ei ole täydellinen!

 Jos et olisi lähtenyt vaihto-oppilaaksi jenkkeihin, niin minne muualle?

- Ihan alunperin halusin siis ehdottomasti lähteä vaihtoon britteihin. Jossain vaiheessa mulla kävi myös mielessä Espanja ja Tanska, mutta ne jäi vaihtoehdoista pois aika nopeaa, koska halusin oppia nimenomaan englantia.

Milloin lähetit hakemuksen Upille?
Oiskohan ollut syy- tai lokakuussa, noin vuosi ennen lähtöä :)

Onko sun USA:n järjestö ollut hyvä ja onko kaikki onnistunut siellä päässä?
Mun vastaanottavana järjestönä on siis ISE ja mulla ainakin se on toiminut tosi hyvin ja esim. perheenvaihdossa ei ollut mitään ongelmaa.

Miksi suosittelisit Upia järjestöksi?
Suosittelen Upia tosi paljon, koska kyseessä on suht. pieni järjestö eli jokainen vaihto-oppilas on enemmän kuin pelkkä asiakas ja yleensä oot yhteydessä saman työntekijän kanssa, mikä helpottaa paljon. Upilta tuli myös synttäripäivänä kortti postissa ja oon kuullut, että upin toimistolle voi mennä ihan vain kahville ja juttelemaan, jos sattuu asumaan siellä päin (Tampereella.) Upilla on myös paljon erilaisia vaihto-ohjelmia esim. jos sulla on jokin harrastus, mitä haluat jatkaa vaihdossakin.

Kielitaito
 
Oletko hyvä englannissa?
-Mun englanti oli suht. hyvää jo tänne tullessa, koska käytin sitä jo Suomessakin melko paljon. Se on kuitenkin parantunut täällä tosi paljon, mutta puhe voisi olla vielä paaaljon parempaa. Ymmärtämisessä ei kuitenkaan oo enää ongelmia melkein koskaan :)

Mikä sun englannin numero on? 
-Lukiossa on ollut ysejä ja kaseja.

 Oliko sulle alussa hankalaa ymmärtää ihmisten puhetta ja puhua englantia muille?
-En sanois että hankalaa, mutta virheitä ja väärinymmärryksiä tuli paljon enemmän kuin nyt.

Miten englanninkielesi on parantunut tähän mennessä vaihtosi aikana?
-Tähän jo oikeastaan nuissa aiemmissa jo vähän vastasinkin, mutta väärinymmärryksiä tulee vähemmän ja yleensäkin saan muiden puheesta nykyään paljon paremmin selvää. Esim. vasta tajusin, että ekoina viikkoina koulussa en saanut yhden opettajan puheesta ollenkaan selvää, mutta nykyään siinä ei ole enää mitään ongelmaa :) Lukiessa ymmärrän kaiken ja puhumiseen ei enää tarvitse keskittyä niinkuin aluksi. Luultavasti myös mun puheesta saa paremmin selvää ja pikkuhiljaa on myös oppinut sanojen painottamista puhuessa, kun suomenkielessä sitä ei juurikaan tehdä. Huomattiin myös Miisan kanssa, että aluksi aamuisin oli vaikea alkaa puhumaan englantia, mutta nyt jos oon Miisan kanssa niin aamulla tuntuisi paljon luontevammalta alkaa puhua englantia. Välillä on myös päiviä millon suomenkieli ei suju sitten yhtään, kai senkin voi ottaa englanninkielen kehittymisenä?

Muut

Kuinka paljon rahaa sulla menee kuukaudessa?

- Tähän en kyllä tiiä tarkkaa vastausta... Aluksi meni tietysti enemmän, koska piti ostaa kaikkea pakollista, kun Suomesta ei kovin paljoa voinut tuoda. Nykyään rahaa menee oikeestaan vaan viikonloppuisin, jos meen vaikka mallille tai syömään kaverin kanssa. Viikolla rahaa ei mee ollenkaan ellei koulussa ole jotain mitä pitää maksaa. Koulun maksulliset jutut on kuitenkin yleensä vapaaehtoisia eli esim. joukkuekuvat, koulun vaatteet, luokkaretket yms. Mitään tarkkaa summaa/per kuukausi on kyllä paha mennä sanomaan.

 
Miten sun normaali päivä yleensä menee?

Herään aamulla ennen kuutta, laittaudun ja syön ja lähden ennen seitsemää kouluun. Koulussa mulla on 9 eri oppituntia ja kahden aikoihin koulu loppuu ja kävelen kotiin. Kotona syön jotain ja loppupäivän oon yleensä koneella, luen, kuuntelen musiikkia tms. Illalla treenailen itsekseni ihan vaan täällä kotosalla ja sitten syödään dinner. Dinnerin jälkeen teen lounaan seuraavalle päivälle, käyn suihkussa ja meen yhdeksältä jo nukkumaan. Ihan normaalia arkea siis, tosin vähän tylsempää tällä hetkellä, kun mitään harrastuksia ei ole menossa. Harrastuksien aikaan jään treeneihin/miitteihin heti koulun jälkeen ja kotona oon vasta myöhään.

Onko ollut helppoa vai vaikeaa saada kavereita?

- Voin sanoa ihan suoraan, että todella vaikeaa. Muista vaihtareista on helppo saada kavereita, mutta täälläpäin heitäkään ei ole montaa. Amerikkalaisista taas on jostain syystä vaikea saada seuraa vapaa-ajalle tai löytää itsensä kanssa samantyyppisiä kavereita, mutta kyllä mulla on amerikkalaisistakin muutama parempi kaveri, vaikkei juuri koskaan voida tehdä vapaa-ajalla mitään, koska heillä on jo niin paljon muuta ohjelmaa.

Mitä teet yleensä vapaa-ajalla?
-Koulun jälkeen en tee mitään ihmeellistä paitsi harrastusten aikana oon treeneissä melkein joka päivä. Viikonloppuisin nään kavereita, usein mennään mallille ja käydään syömässä. Hostien kanssa myös viikonloppuisin usein mennään johonkin, esim. johonkin tapahtumaan, puistoon tai vaikkapa syömään.

 Miten olet selvinnyt koti-ikävästä?
-Skypettämällä ja muutenkin Suomeen yhteydessä olemalla. Toisilla taas auttaa, kun ei ole vähään aikaan yhteydessä Suomeen ollenkaan.  Myös se, että pitää itsensä kiireisenä auttaa paljon, koska sitten ei ehdi ajattelemaan suomijuttuja.

Mitä kaipaat Suomesta? 
-Jos sanomattakin selviä perhettä ja kavereita ei lasketa niin suomalaista ruokaa, autolla itse ajamista, vapautta ja välillä suomalaista kulttuuriakin, jos on päivä millon small talk ja tekohymy ei huvittaisi hahah. Eniten on ikävä kuitenkin sitä, että ihmiset ymmärtää mua ja mun kulttuurin tapoja ja voin tehdä "mitä haluan" ilman, että pitää miettiä mitä mieltä muut ovat.

Käyttekö paljon ulkona syömässä?
-Ei käydä, joskus vaan viikonloppuisin tai lomalla.

Missä maissa olet käynyt?
- Suomen ja Amerikan lisäksi Ruotsi, Viro, Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia.

 Ketkä on sun parhaita kavereita siellä? Kerro heistä jotakin? :)
Mun parhaat kaverit täällä on varmaankin Miisa, Yolanda, Hunter ja Allison. Miisa on suomalainen au pair, joka asuu n. puolen tunnin matkan päässä meiltä ja nähdään yleensä sunnuntaisin, kun Miisa ei ole töissä. Yolanda taas on meksikolainen vaihtari, jonka kanssa tavattiin ihan meidän ekoina päivinä täällä ja meillä meni heti jutut tosi hyvin yhteen. Asutaan vaan 10 minuutin päästä toisista, muttei olla kuitenkaan samassa koulussa. Hunter ja Allison taas on mun parhaat amerikkalaiset kaverit, jotka tapasin ihan mun ekoina koulupäivinä ja he auttoivat aluksi mua tosi paljon kaikessa. Vaikka nää tytöt onkin mua 3 vuotta nuorempia niin tullaan tosi hyvin toimeen ja tehdään myös kaikki stage crew hommia koulussa, ollaan yhdellä samalla tunnilla ja istutaan lunchilla samassa pöydässä :)

-Carla 

New Year's Eve

Tänä vuonna uusi vuosi oli tosi erilainen kuin ikinä aikaisempina vuosina ja taas sai raksia yhden asian bucket list:iltä nimittäin New Year's Eve at Times Square! Keskiviikkona eli uuden vuoden aattona menin siis aamupäivästä Miisalle ja sieltä sitten lähdettiin junalla cityyn. Muutama tunti saatiin siellä ihmispaljoudessa seikkailla ennen kuin edes löydettiin oikea reitti Times Squarille, jota ei todellakaan oltu tehty helpoksi, kun melkein kaikki kadut oli suljettu ja jokainen poliisi antoi eri ohjeet, mutta selvittiin kuitenkin!

Loppuilta olikin oikeastaan vaan seisoskelua ja palelemista (oikeasti en oo ikinä ollut niin jäässä vaikka asteita olikin vaan joku -2). Noin yhdeksän tuntia ulkona sitä vuoden vaihtumista odoteltiin ja loppujen lopuksi kaikki ne ilotulikset ja muut oli rehellisesti sanottuna pettymys. Olihan se hieno kokemus ja tottakai on kiva myöhemmin sanoa, että kerran on vuosi vaihdettu Times Square:lla, mutta uudestaan en kyllä enää menisi haha. Eri asia on varmasti silloin, jos maksaa VIP-liput ja pääsee lavan lähelle näkemään kaikki artistit ja muut esiintyjät, mutta me oltiin niin kaukana ettei edes tiedetä ketä siellä sitten loppujen lopuksi esiintyi haha. No, ainakin ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana enkä silti vaihtais tätä mihinkään! Videota vuoden vaihtumisesta löytyy mun instagramista :)

 

-Carla