Maailman historian surkein bloggaaja täällä taas hei... Suomessa on nyt oltu jo lähes kaksi kuukautta ja viimeisestä postauksesta on aikaa sitäkin enemmän... Näinhän ei ikinä pitänyt mulle käydä, mutta kylläpäs menikin sitten kaikki muu kotiinpaluun myötä tärkeysjärjestyksessä blogin edelle ja kirjoittaminen vaan venyi ja venyi. Mutta jos nyt vihdoin kuitenkin yrittäisin saada tämän päätökseen!
PROM! Suoraan sanottuna koko tapahtuma oli vähän pettymys, mutta toisaalta en siltä kamalasti odottanutkaan ja kyllä mulla kuitenkin ihan kiva päivä kokonaisuudessaan oli, joten ei se mikään huono kokemus ollut kuitenkaan :) Aamulla laittauduin kaikessa rauhassa kotona, jonka jälkeen mentiin Chiaran kanssa jonkun meidän koululaisen talolle, jossa oli hirveästi porukkaa sekä valokuvaaja joka räpsi kaikista kuvia. Sen jälkeen meidän host-mom ajoi meidät itse prom-paikalle, jossa loppuilta juteltiin, syötiin ja tanssittiin. Oli kiva nähdä vielä senioreita vikaa kertaa ja hienosti pukeutuneina, mutta mun mielestä prom oli kyllä melko yliarvostettu ja ihan hullua miten paljon jotkut amerikkalaiset siihen käyttivät rahaa! :D Mutta onpahan sekin nyt koettu.
Viimeinen viikko Amerikassa meni melko nopeesti ja sillon mulla oli mm. prom, näin vielä mun host-perheitä ja kavereita
ja kävin vika kerran cityssä. Hyvästien sanominen ja eri juttujen tekeminen
viimeistä kertaa oli haikeaa, mutta samalla halusin jo niin paljon
kotiin, että jotenkin en sitten viimeisinä päivinä edes montaa kyyneltä
vuodattanutkaan, koska olin jo niin innoissani.
Kaikista kovin paikka ehkä kuitenkin oli automatka lentokentälle, kun
ajettiin vielä mun koulun ohi ja katselin niitä Long Islandin maisemia
vikaa kertaa, mitkä tuntuivat jo niin tutuilta ja kodikkailta ja oli
vaikea uskoa, että olin oikeesti lähdössä pois.
Lentokentälle mua ei tullut sisälle asti saattamaan muut kuin mun host-äiti ja sille heipat sanottua mun innostus vaan kasvoi lisää ja koska lensin suoraan New Yorkista Helsinkiin, niin kentällä oli jo paljon vaaleita suomalaisia ja moni ympärillä puhui suomea, mikä tuntui niin oudolta ja ihanalta yhtä aikaa :D Lennot meni tosi hyvin ja nopeasti eikä vaihtoaika Helsingissäkään tuntunut pitkältä, kun samalle lennolle sattui muitakin oululaisia jenkkivaihtareita ja juttua riitti! Oulun koneeseen päästyä jännitys iski sitten ihan kunnolla ja Oulun kentällä jouduttiin vähän aikaa toisen vaihtarin kanssa vessassa kokoamaan itseämme ennen kun sitten mentiin hakemaan laukut. Kun niistä ovista sitten ulos päästiin laukkuinemme niin voin ihan rehellisesti sanoa, että se oli paras tunne minkä oon ikinä kokenut, kun näki kaikki kaverit ja perheen vuoden jälkeen ja pääsi taas halaamaan kaikkia. Tulee melkein kyyneleet uudelleen silmiin tätä kirjoittaessa hahah.
Mun instagramista löytyy myös lyhyttä videota tuolta lentokentältä, jos haluatte käydä kurkkaamassa!
Suomessa on nyt siis jo pari kuukautta asusteltu ja kaikki sujuu hyvin. Ensimmäiset päivät kotona tuntuivat vähän hassuilta ja kulttuurishokki aluksi oli kovempi kuin Amerikassa missään vaiheessa, mutta sekin on ollut oikeastaan vaan hassua, miten kotimaan asiat tuntuu yhtäkkiä niin vierailta. Varsinkin suomalaisten hiljaisuus oli aluksi melko yllätys ja ilma tuntui hirveän kylmältä, mutta samalla myös niin ihanan puhtaalta New Yorkin saasteiden jälkeen. Koulun penkillekin on jo palattu ja kyllähän se melko tylsältä viime vuoteen verrattuna tuntuu. Onneksi sitä lukiota kuitenkin on jäljellä enää vain tämä vuosi ja sitten on taas aika lähteä kohti uusia seikkailuja! Yleisesti ottaen kotiin palaaminen oli kuitenkin juuri niin ihanaa kuin olin ajatellutkin. Välillä ikävä sinne toiseen kotiinkin iskee, mutta toivottavasti sinne pian pääsisin taas käymään.
Suomeen palattua kaikki vaihtovuoden aikana opitut asiat on huomannut itsessä vieläkin paremmin ja täytyy sanoa, että vaihtoon lähtö on yksi parhaista päätöksistä, mitä oon tehnyt. Vaikka mun vuoteen mahtui aika paljon myös ongelmia, niin en missään vaiheessa lähtöä ole katunut. Vaihtovuoden kautta tutustuin myös moniin uusiin ihmisiin niin Suomesta kuin muistakin maista ja sitä kautta on avautunut erilaisia uusia mahdollisuuksia. Oon myös saanut Suomessa jatkaa vielä vaihtarijuttujen parissa, esim. auttamalla mun koulun uusia ulkomaalaisia vaihtareita ja ensi viikonloppuna suunnataan Upin viime vuoden jenkkivaihtareitten kanssa viettämään mökkiviikonloppua ja muistelemaan viime vuotta. Kaikenlaista kivaa siis on tiedossa edelleen, vaikka oma vaihto onkin jo ohitse.
Ainakin yksi koostevideo mun vaihdosta on tänne vielä tulossa, joten sitä varten kannattaa vielä pysytellä linjoilla, jos kiinnostaa. Muuten tämä postaus taitaakin jäädä nyt sitten blogin viimeiseksi, kun on vaihtovuosikin nyt lopullisesti takanapäin. Kiitos hurjasti kaikille teille lukijoille, en ikinä olisi uskonut, että teitä näin paljon tänne kertyisi! :)
Lentokentälle mua ei tullut sisälle asti saattamaan muut kuin mun host-äiti ja sille heipat sanottua mun innostus vaan kasvoi lisää ja koska lensin suoraan New Yorkista Helsinkiin, niin kentällä oli jo paljon vaaleita suomalaisia ja moni ympärillä puhui suomea, mikä tuntui niin oudolta ja ihanalta yhtä aikaa :D Lennot meni tosi hyvin ja nopeasti eikä vaihtoaika Helsingissäkään tuntunut pitkältä, kun samalle lennolle sattui muitakin oululaisia jenkkivaihtareita ja juttua riitti! Oulun koneeseen päästyä jännitys iski sitten ihan kunnolla ja Oulun kentällä jouduttiin vähän aikaa toisen vaihtarin kanssa vessassa kokoamaan itseämme ennen kun sitten mentiin hakemaan laukut. Kun niistä ovista sitten ulos päästiin laukkuinemme niin voin ihan rehellisesti sanoa, että se oli paras tunne minkä oon ikinä kokenut, kun näki kaikki kaverit ja perheen vuoden jälkeen ja pääsi taas halaamaan kaikkia. Tulee melkein kyyneleet uudelleen silmiin tätä kirjoittaessa hahah.
Suomessa on nyt siis jo pari kuukautta asusteltu ja kaikki sujuu hyvin. Ensimmäiset päivät kotona tuntuivat vähän hassuilta ja kulttuurishokki aluksi oli kovempi kuin Amerikassa missään vaiheessa, mutta sekin on ollut oikeastaan vaan hassua, miten kotimaan asiat tuntuu yhtäkkiä niin vierailta. Varsinkin suomalaisten hiljaisuus oli aluksi melko yllätys ja ilma tuntui hirveän kylmältä, mutta samalla myös niin ihanan puhtaalta New Yorkin saasteiden jälkeen. Koulun penkillekin on jo palattu ja kyllähän se melko tylsältä viime vuoteen verrattuna tuntuu. Onneksi sitä lukiota kuitenkin on jäljellä enää vain tämä vuosi ja sitten on taas aika lähteä kohti uusia seikkailuja! Yleisesti ottaen kotiin palaaminen oli kuitenkin juuri niin ihanaa kuin olin ajatellutkin. Välillä ikävä sinne toiseen kotiinkin iskee, mutta toivottavasti sinne pian pääsisin taas käymään.
Suomeen palattua kaikki vaihtovuoden aikana opitut asiat on huomannut itsessä vieläkin paremmin ja täytyy sanoa, että vaihtoon lähtö on yksi parhaista päätöksistä, mitä oon tehnyt. Vaikka mun vuoteen mahtui aika paljon myös ongelmia, niin en missään vaiheessa lähtöä ole katunut. Vaihtovuoden kautta tutustuin myös moniin uusiin ihmisiin niin Suomesta kuin muistakin maista ja sitä kautta on avautunut erilaisia uusia mahdollisuuksia. Oon myös saanut Suomessa jatkaa vielä vaihtarijuttujen parissa, esim. auttamalla mun koulun uusia ulkomaalaisia vaihtareita ja ensi viikonloppuna suunnataan Upin viime vuoden jenkkivaihtareitten kanssa viettämään mökkiviikonloppua ja muistelemaan viime vuotta. Kaikenlaista kivaa siis on tiedossa edelleen, vaikka oma vaihto onkin jo ohitse.
Ainakin yksi koostevideo mun vaihdosta on tänne vielä tulossa, joten sitä varten kannattaa vielä pysytellä linjoilla, jos kiinnostaa. Muuten tämä postaus taitaakin jäädä nyt sitten blogin viimeiseksi, kun on vaihtovuosikin nyt lopullisesti takanapäin. Kiitos hurjasti kaikille teille lukijoille, en ikinä olisi uskonut, että teitä näin paljon tänne kertyisi! :)
-Carla
