Dreams can come true if you never stop trying

Moi! Vihdoin ehdin taas tulla kirjoittelemaan... Kalenteri on koko ajan aivan täynnä ja kaikki päivät menee samalla koulu-harrastukset-nukkumaan kaavalla, mutta parempi sekin kuin, että ei olisi mitään tekemistä ja tylsistyisin kuoliaaksi :D Koeviikkokin on jo takana ja viides ja viimeinen(!!?) jakso alkanut. Mihin tämä aika oikein menee? Koko lukuvuosi on mennyt ohi ihan silmänräpäyksessä. Ei vaan voi tajuta.

Viimeaikoina on siis ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Viime viikon tiistaina mulla oli synttärit ja se kauan odotettu 18 vuotta tuli täyteen. Aikuinen en kyllä oo vielä pitkään aikaan, vaikka heti alkoi tulla pankista soittoja ja ajokorttikin pitäisi olla taskussa parin viikon päästä. Synttäreitä ei sen kummemmin juhlittu, syötiin vaan illalla kotona vähän kakkua. Oon vaan niin huono (ja laiska) järjestämään minkäänlaisia juhlia :D

Synttärilahja äitiltä<3 Tykkään niin paljon!

Viime viikonloppuna sitten hyppäsin junaan kohti Etelä-Suomea. Rakastan sitä niin paljon, kun pääsee edes vähäksi aikaa jonnekin etelämmäksi. En tosiaan välitä yhtään tästä Pohjois-Suomessa asumisesta, jos joku ei vielä ole sitä huomannut. Matkan päämääränä tällä kertaa oli siis Jämsä, missä näin mun kavereita. Välillä on kamalaa, kun yksi parhaista kavereista asuu niin monen kilometrin päässä, mutta aina kun nähdään, meillä on niin hauskaa ja tuntuu ihan kuin ei oltais oltu erossa kuin viikko korkeintaan! Ihan mahtavat kolme päivää oli tälläkin kertaa ja varsinkaan lauantai-iltaa en tuu unohtamaan varmaan ikinä. Sille illalle meillä oli nimittäin liput Cheekin keikalle ja oli kyllä kivaa!! Olin oottanut sitä niiiiiin paljon ja jo keikalle pääseminen oli mahtavaa, mutta kaikista parasta oli se, että oltiin eturivissä! Oon vieläkin ihan sekoamispisteessä, kun ajattelinkin sitä iltaa ja high fivea ja katsekontakteja sen kanssa. Huhhuh. 

Anteeksi kännykkälaatu...

Ja tosiaan koska tää on vaihtariblogi, voisin myös kertoa jotain asiaan liittyvääkin. Maanantaina mulla oli siis matikankoe, jolla piti korottaa se viimeinen hylätty kurssi, jotta pääsen lähtemään. Mua jännitti ja pelotti niin paljon, mutta lopulta koe meni paljon paremmin ku ootin! Nelonen nousi kasiin ja mun ehdollinen hyväksyntä vaihto-oppilaaksi on nyt muuttunut varmaksi :) Vihdoinkin! Vielä jonkin aikaa sitten oli erittäin vaikeeta kuvitella, että oisin vielä tässä, mutta yrittäminen palkittiin. Nyt on niin helpottunut ja onnellinen olo!

(WeHeartIt)

-Carla