My organization: UP Education

Multa toivottiin postausta mun järjestöstä ja nyt ois sitten hyvä väli toteuttaa se. Kaikki muutkin toiveet, parannusehdotukset ja muut ovat tervetulleita eli laittakaahan rohkeasti kommenttia tulemaan, jos on jotain mielessä! Kivat kommentit piristää aina :)

Sitten itse asiaan! Eli jos joku ei vielä ole täältä jostain aikaisemmin bongannut, niin mun järjestö on siis UP Education, lyhyesti sanottuna Upi. Upi on suht. pieni tamperelainen järjestö/yritys, jonka sivuille pääset tästä. Sieltä löytyy tarkempaa tietoa erilaisista ohjelmavaihtoehdoista, hinnoista sekä muista. En viitsi alkaa niistä sen tarkemmin tänne itse kirjoittamaan, koska kaikki tarvittava löytyy helpommin tuolta :) Sivuilta löytyy myös vanhojen Upin vaihtareiden blogeja ja kirjoituksia, mistä voi lukea erilaisista vaihtarikokemuksista. Suurin osa Upin vaihtareista lähtee Yhdysvaltoihin, mutta sen kautta pääsee myös esim. Kanadaan, Australiaan, Kiinaan, Sveitsiin ja muutamaan muuhun maahan. Suurin ero muihin järjestöihin verrattuna on ehkä se, etteivät lennot kuulu ohjelmahintaan, vaan ne hankitaan itse. Toki siihen saa tarvittaessa apua! Tää jakaa mielipiteet, mutta mun mielestä se on hyvä juttu, sillä voi itse vaikuttaa siihen milloin ja miten lentää. Upi ei myöskään järjestä kohdemaassa (tai ainakaan Amerikoissa, muista en ole 100% varma) minkäänlaisia leirejä tai muita kokoontumisia. Sekään ei oikeastaan mua sen pahemmin haittaa ja vastaanottava järjestö (järjestöstä riippuen) voi järjestää tapaamisia ja reissuja sitten kohdemaassa. Upi kuitenkin järjestää Suomessa ennen lähtöä päivän kestävän lähtövalmennuksen ja joskus talvella heidän toimistollaan järjestettiin kaverikahvit, jonne sai mennä niin vanhoja kuin uusiakin vaihtareita.

Itse päädyin valitsemaan Upin vasta muutaman mutkan kautta, mutta nyt en voisi olla tyytyväisempi. Olin aiemmin hakenut Exploriuksella, mutta kieltävän vastauksen ja suuren pettymyksen jälkeen aloin etsiä muita järjestöjä. Törmäsin sitten jotakin kautta Upin sivuihin ja koska en ollut kuullut siitä aikaisemmin, aloin etsiä vanhojen Upilaisten blogeja jotta saisin siitä lisää tietoa. En löytänyt kenenkään sanovan Upista mitään pahaa, toisin kuin kaikista muista järjestöstä löysin ainakin jotain pientä negatiivista ja se vaikutti muutenkin mulle sopivalta järjestöltä niin täyttelin sitten sinne hakemuksen, jonka voi tehdä Upin nettisivuilla. Muhun otettiin yhteyttä Upilta muistaakseni heti seuraavana päivänä hakemuksen lähettämisestä ja siellä oltiin heti valmiina auttamaan, jotta pääsisin sittenkin lähtemään vaihtoon. Järjestöstä tuli heti tosi hyvä fiilis ja koko haku- ja odotteluvaiheen aikana se on vain vahvistunut. Koska asun melko kaukana Tampereesta, mun haastattelu tehtiin puhelimitse ja vaikka jännitin sitä ja puhelu pätki, se meni tosi hyvin kiitos mukavan haastattelijan :)  Hakuvaiheessa apua sai Upilta aina tarvittaessa ja sieltä on aina vastattu nopeasti ja sieltä myös muistuteltiin aina hyvissä ajoin eri asioista mitä oli tehtävä tai hankittava ja näin jopa minä pysyin aikataulussa :D Keväällä mun synttäripäivänä postiluukusta löytyi onnittelukortti Upilta :) Syy miksi Upi toimii niin hyvin eivätkä vaihtarit ole heille pelkkiä asiakkaita on varmastikin se, että järjestö on niin pieni ja heillä on enemmän aikaa tutustua jokaiseen henkilökohtaisesti.

Ainakaan tähän mennessä mulla ei oo Upista minkäänlaista huonoa sanottavaa. En tietenkään voi tietää onko avun saanti yhtä helppoa sitten vaihdon aikana, mutta uskon, että se toimii ihan yhtä hyvin myös kohdemaassa ollessa. Ainakaan entisiltä vaihtareilta en ole kuullut huonoa palautetta. Eli jos olet suunnittelemassa vaihtoon hakemista ja järjestön valinta on vielä vaiheessa, suosittelen ehdottomasti ottamaan selvää Upista! 

- Carla

Kuvat: Google

A day in Helsinki

Kuten otsikosta jo huomaakin, tämä päivä kului mukavasti Helsingissä. Matkaan lähdin jo eilen illalla, kun lähdin yöjunalla Oulusta kohti Helsinkiä. Unta koko yönä kertyi ehkä tunti, mutta ihmeen nopeasti matka loppujen lopuksi meni eikä päivälläkään niin pahasti väsyttänyt. Oli ihana päästä pitkästä aikaa Helsinkiin ja vieläpä hyvässä seurassa!

Koko reissun pääsyynä oli siis viisumihaastattelu. Meille upilaisille oli varattu tälle päivälle ryhmähaastattelu eli siitäkään ei tarvinnut yksin selvitä. Ensiksi aamulla odottelin juna-asemalla muita tyttöjä ja sitten lähdettiin porukalla kohti kahvilaa, jossa meidän piti kahdeksan aikoihin kokoontua. Kahvilassa oli muutama Upin työntekijä ja monta vaihtaria ja siitä sitten lähdettiin aina muutaman hengen ryhmissä haastatteluun. Mun vuoro oli jo heti toisessa ryhmässä ja kaikki meni tosi hyvin, vaikka aluksi eksyttiinkin vähän meidän ryhmän kanssa, mutta kyllä se oikea paikka sieltä sitten löytyi :D Mua haastattelu ei jännittänyt oikeastaan yhtään, koska olin niin monelta kuullut kuinka helppo se on ja niinhän se olikin. Aluksi mentiin turvatarkastuksen läpi eli aivan niinkuin lentokentilläkin, sitten vietiin paperit ja passi yhdelle luukulle, istuttiin odottamaan ja hetken päästä käytiin antamassa toiselle luukulle sormenjäljet. Sen jälkeen istuttiin vielä kerran alas ja sitten mentiin vielä kolmannelle luukulle, jossa haastattelija kysyi muutaman helpon kysymyksen. Multa kysyttiin minne päin Amerikkaa oon menossa ja oonko käynyt siellä aikaisemmin eli helposti osasin vastata ilman mitään ongelmia :) Koko hommaan meni noin 10 minuuttia ja tuota on kyllä kenenkään ihan turha jännittää!

Ryhmäkuvista kiitokset Pilville :)

Haastattelun jälkeen lähdettiin porukalla ensin ottamaan ryhmäkuva tuomiokirkolle ja sieltä mentiin sitten syömään aivan ihanaa italialaista ruokaa. Sanonta "vaihtari on vaihtarin paras kaveri" on kyllä aivan totta. Oli niin mukavaa saada höpöttää koko päivä vaihtarijutuista muiden kanssa ilman pelkoa siitä, että toinen kyllästyy ja koko päivä oli tosi mukava, kiitos kaikkien tyttöjen ja poikien :) Loppu päivä kului Helsingin eri kahviloita läpi käyden, onhan vaihtarikilojen kerääminen aloitettava jo hyvissä ajoin...heheh. Iltapäivällä sanottiin heipat ja lähdin bussilla lentokentälle, mistä lensin takaisin Ouluun. Heti kotiin päästyäni nukahdin useemmaksi tunniksi ja vähän aikaa meni heräämisen jälkeen taas tajuta missä mennään. Nyt voisin lähteä takaisin nukkumaan ottamaan univelkoja kiinni, terveisin hyvin väsynyt, mutta hyvinhyvin onnellinen vaihtari (ja vihdoin myös kesälomalainen).

Ps. Seurailkaahan instagramissa finns_in_america , jossa pääsee mukaan seuraamaan muutamien Upilaisten jenkkivuotta ! :)

- Carla

Throwback to California 2013

Los Angeles

Hollywood hills

 

 Venice beach

Zuma beach

 UCLA (University of California, Los Angeles)

 Santa Monica

 4th of July

 



 

Roosalle kiitos kuvista :)

 



-Carla

About 2 months to go

"Mille luokalle meetkään syksyllä?"

-"Itseasiassa oon lähdössä vaihtoon Jenkkeihin ens vuodeksi."

"Aijaa, onpa jännää! Minne päin Amerikkaa?"

-"En tiiä vielä, mutta varmaan kohta tulee tieto!"

Oon käyny ton keskustelun tän kevään ja kesän aikana niin monta kertaa, että vastaukset tulee suusta jo ihan automaattisesti. Ja tuota keskustelua normaalisti seuraavaan kysymykseen "jännitääkö jo?"  on tosi vaikee vastata. Ei tunnu erityisemmin miltään. Ei jännitä, ei pelota tai tunnu erityisen haikeelta. Oikeastaan ainut tunne koko asiasta on innostus, mikä sekin on tosi outo tunne. Oon innoissani tulevasta vuodesta, josta en tiedä vielä mitään. En paikkaa, perhettä, koulua tai mitään. Ja koko se innostuksen kohde tuntuu todella kaukaiselta. Tuntuu, että koko lähtöön on vielä vaikka kuinka kauan aikaa eikä sitä vielä tarvisi miettiä. Oon melko varma, että parin kuukauden päästä seison lentokentällä matkalaukkujen kanssa tajuamatta vieläkään. Ehkä se totuus iskee, kun pitää hyvästellä viimeisetkin tutut ihmiset, tai sitten ei vielä silloinkaan.

 

Ainut asia mistä oon tällä hetkellä varma on se, että tää vaihtarivuosi tulee mulle just oikeaan aikaan ja se on just sitä mitä tässä vaiheessa elämääni tarvin. Pelkkä ajatuskin siitä, että menisin taas syksyllä mun vanhaan, tuttuun lukioon, asuisin täällä kaukana pohjoisessa Oulussa ja koittaisin selvitä pitkästä, pimeästä talvesta ahdistaa. En tiiä mitä tekisin, jos jostain syystä koko lähtö peruuntuisikin. Haluan sitä niin paljon ja oon haaveillut ulkomailla asumisesta niin kauan kuin vain muistan. Tiedän, että ensi vuosi tulee varmasti olemaan myös rankka, mutta se on silti jotain uutta ja erilaista vaihtelua kaikkeen siihen mihin oon tottunut. Se tulee luultavasti olemaan jopa rankempaa kuin se, jos jäisin taas elämään tätä samaa vanhaa elämää, mutta oon varma, että se tulee olemaan jokaisen huonommankin hetken arvoista. Vaihtovuosi tulee olemaan niin kasvattava ja silmiä avaava kokemus, että sitä on vaikea korvata millään. Joudun selviämään niin paljosta ihan itse. Ja niin myös aion tehdä enkä voi luovuttaa tai tulla takaisin ennen kuin koko vuosi on päästy läpi. Haluan näyttää itselleni ja ehkä myös muille, että pystyn siihen. Mun suurin tavoite ensi vuodelle on selviytyä.

 

 Välillä oon oikein pysähtynyt miettimään, kuinka hullun rohkea jokainen vaihtari oikein on ja pidänkin vaihtovuotta aivan käsittämättömän hienona saavutuksena. Tuntuu hullulta, että tämän vuoden vaihtarit ovat jo palanneet tai ovat pian palaamassa Suomeen. Blogeja seuratessa on huomannut, miten jotkut ovat muuttuneet ja kasvaneet viime vuoden syksystä niin paljon ja ihailen heitä todella paljon. Toivon, että vuoden päästä olen itse se tyttö, joka on tulossa takaisin Suomeen paljon rohkeutta keränneenä ja monta hyvää muistoa rikkaampana. Ja hienointa olisi, jos voisin lähtiessäni sanoa jättäväni kodin palatakseni takaisin kotiin. Oon todella kiitollinen, että mulla on mahdollisuus tähän kaikkeen.

 

- Carla

 

Kuvat: WeHeartIt

Life lately

Moikka taas! Koska mulla ei oo mitään sen erikoisempaa kerrottavaa, niin aattelin laittaa muutaman kuvan kännykästä näistä kesäloman ekoista viikoista, vaikka ei näitä nyt niin kauheen montaa ookkaan.. mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa eli asiaan!

1. Löysin tota Salesta ja oli pakko maistaa. Täytyy kyllä myöntää, että ei ollut mitenkään hirveen hyvää eli Fazeria  pitää varata mukaan! 2. Grillailuuchillailuu 3. Mökkimaisemia 4. Ahkera työntekijä

1. Ahkera työntekijä part 2 ja eka jäätelökioskin jätski varmaan pariin vuoteen! 2. Töitten jälkeen kahvia ja kuulokkeet mukaan ja kuistille ottaan aurinkoo. 3. Vauva täytti jo 10v. 4. Muutama lämminki päivä oli

1. Lenkkeilyä taas 2. Kylmää kahvia kesäksi, nam! 3. Selfieee 4. Viisumihakemuksen täyttämistä ja meinas kyllä välillä hermot mennä, mutta siitäkin selvittiin :D

1. YleXpop päättäripäivänä. Vähän ehkä tunnettiin ittemme vanhaksi Roosan kans Robinin keikalla... 2. Partyyy w/ Sandra ja Suvi 3. Vähän sneak peekkiä mun ja siskon kuvailuihin 4. YleXpopista myös. Oli tosi kiva päästä kuuntelemaan Sannia livenä, niin hyvä artisti!

1.  Lisää suomalaista kesämaisemaa 2 & 3. Vaahtokarkkien paistoa. Oli niin makeita että hyvä jos pystyi kaksi syömään. 4. Strawberries

Hyviä lomiapäiviä muillekin! :)

- Carla

Summer

Hello!

Vähän yli viikko sitten oli viimeinen koulupäivä Suomen lukiossa vähään aikaan. Olihan se vähän haikeaa, mutta oikeestaan en ihan tajua vieläkään, etten tuu välttämättä näkemään joitakin tyyppejä enää koskaan! Enkä kyllä pysty sisäistään sitäkään, ettei siitä ovesta kävelläkään sisään ihan vähään aikaan. Mutta mun koulua tuskin tuleekaan ikävä... Koulukavereita vaan. Kesäloman eka viikko meni töissä ja auringon otossa. Oon siis töissä sellasella lasten kesäleirillä ja tykkään siitä kyllä tosi paljon, koska saan olla päivät ulkona eikä lasten kanssa pelailu kauheesti työltä ees tunnu. Kelpaa mulle! Töitten jälkeen oon yleensä jo niin poikki, että meen vaan takapihalle makaamaan, jos vähänkään aurinko yrittää paistaa. 

Vaihtarijutuista mulla ei valitettavasti oo mitään uutta kerrottavaa. Sijoitustietoja ootan enemmän ku mitää muuta ja varsinki lähtöpäivä ois kiva tietää, se kun voi olla millon vaan heinäkuun lopusta syyskuun alkuun ja tekemistä enne sitä ois vielä enemmän ku tarpeeksi. Helpottais paljon, kun tietäs mihin mennessä kaikki pitää olla tehtynä. Ehkäpä ne tiedot sieltä vielä tulee! :) Voin vaan kuvitella sen tunteen, kun sitten joku päivä mulle VIHDOIN soitetaan..!

Tein tässä eilen listaa asioista mitä pitäisi hoitaa ja missä pitäisi käydä ennen lähtöä ja kyllähän tuo hiukan pahalta vaikuttaa..:D Viisumihaastatteluun mun pitäis matkata yksin Helsinkiin parin viikon päästä, kaveria moikkaamassa Etelä-Suomessa (itken varmaan silmät päästäni sitte ku pitää lähtee sieltä pois), mökillekin ois kiva vielä ehtiä ja jos kaikki suunnitelmat onnistuu nii ruisrockiinki tästä vielä pitäis suunnata! Kaikista hankittavista tavaroista, rokotuksista ja sun muista puhumattakaan! Huhhuh..  Mua on varmaan tän puolen vuoden aikana pistettykin enemmän ku koko elämässäni yhteensä, kun kaikki maailman rokotukset ja tuberkuloositestit Jenkit vaatii. Eipähän sekään enää tunnu missään :D 

Vaikka tässä aika paljon tehtävää riittää ja vois ajatella, että nopeasti lähenevä lähtö stressais aikalailla nii mun fiilikset on erittäin hyvät! Oon niin innoissani koko siitä seikkailusta, mikä mua oottaa! Tätä tunnetta on tosi vaikee selittää, se pitää kokea. Sellanen innostus ja jännitys, mikä on mielessä joka päivä heti aamulla, kun herää. Joskus syksyllä mulla oli koko tästä vaihtojutusta aika isokin pelko ja huonompi fiilis, mutta sitä ei sen jälkeen oo enää näkynyt kertaakaan ja oon vaa koko ajan varmempi, että tää on just sitä mitä tarvin ja mitä haluan. Ihan uskomatonta, että mun unelma elää ulkomaalaisen nuoren elämää oikeesti tapahtuu ihan kohta!

Hyvää lähdön odotusta kaikille muillekin tuleville vaihtareille, lähtö on jo tosi lähellä ja kohta ollaan jo maailmalla!

- Carla