About 2 months to go

"Mille luokalle meetkään syksyllä?"

-"Itseasiassa oon lähdössä vaihtoon Jenkkeihin ens vuodeksi."

"Aijaa, onpa jännää! Minne päin Amerikkaa?"

-"En tiiä vielä, mutta varmaan kohta tulee tieto!"

Oon käyny ton keskustelun tän kevään ja kesän aikana niin monta kertaa, että vastaukset tulee suusta jo ihan automaattisesti. Ja tuota keskustelua normaalisti seuraavaan kysymykseen "jännitääkö jo?"  on tosi vaikee vastata. Ei tunnu erityisemmin miltään. Ei jännitä, ei pelota tai tunnu erityisen haikeelta. Oikeastaan ainut tunne koko asiasta on innostus, mikä sekin on tosi outo tunne. Oon innoissani tulevasta vuodesta, josta en tiedä vielä mitään. En paikkaa, perhettä, koulua tai mitään. Ja koko se innostuksen kohde tuntuu todella kaukaiselta. Tuntuu, että koko lähtöön on vielä vaikka kuinka kauan aikaa eikä sitä vielä tarvisi miettiä. Oon melko varma, että parin kuukauden päästä seison lentokentällä matkalaukkujen kanssa tajuamatta vieläkään. Ehkä se totuus iskee, kun pitää hyvästellä viimeisetkin tutut ihmiset, tai sitten ei vielä silloinkaan.

 

Ainut asia mistä oon tällä hetkellä varma on se, että tää vaihtarivuosi tulee mulle just oikeaan aikaan ja se on just sitä mitä tässä vaiheessa elämääni tarvin. Pelkkä ajatuskin siitä, että menisin taas syksyllä mun vanhaan, tuttuun lukioon, asuisin täällä kaukana pohjoisessa Oulussa ja koittaisin selvitä pitkästä, pimeästä talvesta ahdistaa. En tiiä mitä tekisin, jos jostain syystä koko lähtö peruuntuisikin. Haluan sitä niin paljon ja oon haaveillut ulkomailla asumisesta niin kauan kuin vain muistan. Tiedän, että ensi vuosi tulee varmasti olemaan myös rankka, mutta se on silti jotain uutta ja erilaista vaihtelua kaikkeen siihen mihin oon tottunut. Se tulee luultavasti olemaan jopa rankempaa kuin se, jos jäisin taas elämään tätä samaa vanhaa elämää, mutta oon varma, että se tulee olemaan jokaisen huonommankin hetken arvoista. Vaihtovuosi tulee olemaan niin kasvattava ja silmiä avaava kokemus, että sitä on vaikea korvata millään. Joudun selviämään niin paljosta ihan itse. Ja niin myös aion tehdä enkä voi luovuttaa tai tulla takaisin ennen kuin koko vuosi on päästy läpi. Haluan näyttää itselleni ja ehkä myös muille, että pystyn siihen. Mun suurin tavoite ensi vuodelle on selviytyä.

 

 Välillä oon oikein pysähtynyt miettimään, kuinka hullun rohkea jokainen vaihtari oikein on ja pidänkin vaihtovuotta aivan käsittämättömän hienona saavutuksena. Tuntuu hullulta, että tämän vuoden vaihtarit ovat jo palanneet tai ovat pian palaamassa Suomeen. Blogeja seuratessa on huomannut, miten jotkut ovat muuttuneet ja kasvaneet viime vuoden syksystä niin paljon ja ihailen heitä todella paljon. Toivon, että vuoden päästä olen itse se tyttö, joka on tulossa takaisin Suomeen paljon rohkeutta keränneenä ja monta hyvää muistoa rikkaampana. Ja hienointa olisi, jos voisin lähtiessäni sanoa jättäväni kodin palatakseni takaisin kotiin. Oon todella kiitollinen, että mulla on mahdollisuus tähän kaikkeen.

 

- Carla

 

Kuvat: WeHeartIt