Waiting, waiting and a little more waiting

Otsikko sen jo kertookin. Viime aikoina oon joka aamu herännyt ja miettinyt, että ehkä tänään, koko päivän odottanut soittoa ja illalla nukkumaan mennessä melkein seonnut tästä tietämättömyydestä. On tosi vaikeaa tietää olevansa lähdössä "joskus tässä lähiaikoina" ja "jonnekin päin Amerikkaa", kun se on kaikki mitä tietää. Etkä oo lähdössä sinne vain vähäksi aikaa vaan muuttamassa sinne vuodeksi, muttet siltikään voi kunnolla valmistautua. Jos saisin edes tietää lähtöpäivän saisin jo aikalailla mielenrauhan, mutta eihän se ole mahdollista ennen kuin perhetiedotkin tulevat.

Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että eihän tässä mitään kiirettä ole ja pystyin olemaan päiviä ilman, että mietin sijoitustietoja koko aikaa. Mutta eilen jotenkin heräsin siihen, että nyt on oikeasti jo heinäkuu. Ensimmäiset vaihtarit lähtevät TÄSSÄ kuussa ja samalla, kun he kaivavat matkalaukkuja esiin niin minä vasta mietin missä vaiheessa saan tietää minne ja millon oon menossa. Oon aina ollut ihminen, joka suunnittelee kaiken tarkasti etukäteen ja nytkin oon tehnyt listan asioista, mitkä pitää tehdä, mutta oon hermoromahduksen partaalla, koska nyt mulla ei oo mahdollisuutta suunnitella kaikkea niin tarkkaan :D On tosi ahdistavaa, kun ei tiedä mihin mennessä kaiken pitäisi olla valmiina eikä listakaan mikään ihan lyhyt ole...

Tiedän kyllä hyvin, että nyt mennään vasta heinäkuun ensimmäisiä päivä ja monet saavat tietonsa tässä kuussa tai jopa vasta elokuussa eikä mulla oikeasti ole mitään syytä huoleen. Se vaan ei silti tarkoita sitä, että pystyisin olemaan panikoimatta, vaikka tiiänkin, että se on turhaa. Kai se on ihan luonnollista, että tässä tilanteessa tietoa odottaa enemmän kuin mitää muuta. Ja kun ne tiedot sitten joku päivä tulee, tuun todennäköisesti sekoamaan ihan totaallisesti. Mutta tällä hetkellä en voi muuta kuin odottaa ja yrittää keskittyä kaikkeen muuhun. Onneksi mulla on nyt heinäkuuksi tiedossa kaikkea kivaa, että saan ajatukset varmasti muualle :) Eikä mulla oo onneksi sitäkään huolta, ettenkö saisi aikaa Suomessa käytettyä mitenkään järkevästi.

Tästä postauksesta tuli nyt melko negatiivinen, mutta oon alusta asti ajatellut, että tuun kirjoittamaan tänne blogiin mahdollisimman rehellisesti kaikesta. Mun mielestä vaihtariblogeista, joissa kerrotaan vaan niistä hyvistä jutuista, voi saada vääränlaisen käsityksen koko hommasta. Vaihtovuoteen kuuluvat sekä hyvät, että huonot hetket, mutta kaikki ne yhdessä tekevätkin siitä täydellisen. (Kuulostipa tuo nyt syvälliseltä :Dd) Eikä yksi huonommissa fiiliksissä kirjoitettu postaus missään nimessä tule tarkoittamaan sitä, ettenkö olisi onnellinen tai haluaisi tehdä tätä. Päinvastoin, oon tällä hetkellä erittäin onnellinen. Viime aikoina oon arvostanut pienimpiäkin juttuja ja hetkiä Suomessa enemmän kuin koskaan, oon tavannut paljon ihania ihmisiä, joita en koskaan olisi muuten tavannut ja odotan lähtöä ja tulevaa vuotta niin innoissani, ettei sanat ees riitä kertomaan. Voin jo nyt sanoa, että vaihtariksi hakeminen on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, vaikka en ole vielä edes lähtenyt yhtään mihinkään!

- Carla

Kuvat: WeHeartIt