Ylihuomenna!

Kaksi päivää lähtöön... En oikeen ymmärrä tätä vieläkään. Vasta siihen oli vielä yli vuosi ja nyt se on jo näin lähellä, ihan hullua.

 Oon tällä hetkellä hyvillä mielin lähdössä ja tuntuu, että mulla on just sopivasti vielä aikaa täällä Suomessa jäljellä. Haikea olo kylläkin iskee heti, jos alkaa miettiä kaikkea liikaa ja varmasti muutamat itkut tulee vielä itkettyä seuraavien päivien aikana. Oloa ei helpota kyllä sekään, että mun tuurilla sairastuin hirveeseen flunssaan ja kuumeeseen eikä mulla lähde tällä hetkellä ääntä ollenkaan. Onneksi tässä on vielä pari päivää aikaa ja toivon, että edes ääni palaisi ennen lähtöä, koska siitä ois kuitenkin aika paljon hyötyä haha. Anyway, ootan sitä hetkeä niin paljon, kun nään New Yorkin maisemaa koneen ikkunasta ja pääsen tapaamaan mun hostit ekaa kertaa! 

Tänään muutamat sukulaiset tulee käymään kahvilla ja varmaan yritän vielä vähän siivoilla mun huonetta, mutta muuten oonkin pyhittänyt tän päivän kokonaan lepäämiselle. Huomenna sitten käydään äitin kanssa vielä ostamassa loput tuliaiset, pakkaan laukut loppuun ja myöhemmin illalla kaverit tulee käymään ja pitäisi sanoa heipat 10 kuukaudeksi. En usko, että sitä seuraavana yönä kauheasti saan unen päästä kiinni ja tiistaina aamupäivällä sitten lähteekin lento Oulunsalon lentokentältä Helsingin kautta kohti Amerikkaa. Tässä lyhyesti muutaman seuraavan päivän tapahtumia, koska seuraavan kerran musta kuuluukin sitten vasta Amerikan puolelta!

-Carla

SIJOITUSTIEDOT

Vihdoin ja viimein.

Tänään aamulla kattelin kaikessa rauhassa televisiota ja söin aamupalaa, kun äiti ryntää alakertaan ja kysyy, että joko tiiän mihin oon menossa. En saanut siinä vaiheessa edes enää sanaa suusta ja sitten äiti kertoo minne oon menossa. Ensin vaa tuijotin suu auki ja koitin tajuta, mitä just kuulin ja sitten aloin vaan täristä ja itkeä ja vähän ajan päästä kävelemään ympyrää ja hyppimään innosta. Taas yksi niistä tunteista, mitä ei voi ymmärtää kun vain toinen vaihtari. Voin vaan sanoa, että olin siinä vaiheessa niin onnellinen ja helpottunut ja oon kyllä edelleenkin.

 

Suuntana mulla on siis Great River, New York. Great River on pieni kylä New Yorkin osavaltiossa ja sijaitsee Long Island-nimisellä saarella. Long Islandilla sijaitsee siis myös osa New York Citystä ja tuolta mun kotikylästä on sinne matkaa n. 80km. (Esim. junalla kestää noin tunti.) Great River sijaitsee myös ihan meren rannalla Long Islandin etelärannikolla eli luontokin siellä on varmasti ihan näkemisen arvoinen.

 

Mun host-perheeseen kuuluu host-isä, host-äiti, 9v tyttö sekä kaksi kultastanoutajaa ja kissa :) Koko perhe näyttää kyllä tosi mukavalta ja noi eläimet ja host-sisko on niin sulosia! Kaikki vaikuttaa niin kivalta enkä voi oikeen vieläkään uskoo, että mulla kävi näin hyvä tuuri :D En ollut ennen edes kuullut kenestäkään vaihtarista, joka ois sijoittunut näin lähelle Nyciä, joten mulla ei ollut käynyt kyllä mielessäkään tämmöinen paikka. Oon muutenkin aina halunnut käydä Nycissä ja nyt pääsen sinne ihan lähelle asumaan. Hyvää kannatti todellakin odottaa! Lähtö on ensi viikon tiistaina (2.9.) eli ei onneksi tullut edes kovin nopea lähtö ja lennotkin mulla on tosi helpot, kun tarvii lentää vaan Oulusta Helsinkiin ja sieltä pääsen lentämään suoraan New Yorkiin.

Koulun nimi, mihin meen on East Islip High School. Koulusta en ihan kauheesti vielä tiedä, mutta googlettelun perusteella rakennus on ainakin tosi iso ja perus jenkkikoulun näköinen. Kuvien perusteella logona on jonkinnäköinen inkkari ja väreinä punainen ja valkoinen. Oppilaita koulussa on noin 1500 eli melkoinen muutos tulee olemaan mun pieneen suomalaiseen kouluun verrattuna. Koulun sivujen perusteella harrastusmahdollisuuksia on paljon, mutta niistä voin kertoa paremmin sitten, kun tiedän lisää.

6 days to go!

-Carla

Still waiting

Heinäkuun 2. päivä kauhistelin sitä, ettei mulla ollut vieläkään sijoitustietoja. (Ko. postaukseen pääset tästä.)  En olis sillon arvannut, että oon samassa tilanteessa vielä yli kuukaudenki päästä ja nyt voin vasta sanoa, että tää on oikeesti stressaavaa. Suurin osa vaihtareista on jo aloittanut vuotensa ja kaverit on menny kouluun. Tuntuu tosi oudolta istua päivät vaan kotona tekemättä mitään laukut pakattuna, ihan kuin odottais jotain mitä ei tule edes tapahtumaan.

Sijoitustietojen saamisen takarajaan on nyt 15 päivää ja vaikka kaikki koko ajan yrittää rauhoitella mua niin kyllä tässä silti paniikki meinaa välillä iskeä. Tiiän, ettei mulla ole vielä edes syytä huoleen, varsinkaan kun mulla ei oo mitään allergioita tai sairauksia, mutta silti vähän pelottaa. Väkisinkin välillä miettii, että miksi kukaan ei valitse mua ja mikä mun hakemuksessa on vialla, vaikka tiiän etten voi tähän itse vaikuttaa ja on ihan normaalia odottaa perhettä näin myöhään. Enkä todellakaan ole ainut. Joinakin huonoimpina päivinä nuo faktat vaan ei lohduta mua yhtään ja kaikkien kysymykset siitä oonko saanut jo perheen ärsyttää. Välillä oon niin turhautunut tähän ikuisuudelta tuntuvaan odotteluun, mutta joinakin päivinä taas oon varma siitä, että saan tiedot ihan kohta ja oon niin iloinen siitä, että kohta oon jo Amerikassa. Onneksi nuita hyviä päiviä on kuitenkin enemmän :) Välillä tämä stressi vei myös mun yöunet enkä saanut kunnolla nukuttua tai näin joka yö jotain painajaista. Se onneksi kuitenkin meni ohi ja saan taas nukuttua kunnolla, mikä auttaa jo paljon. 

Yks jännittävistä asioista on myös se kuinka nopeesti saatan joutua lähtemään ja ehdinkö sanomaan heippoja kaikille läheisimmille kavereille. Hurjimmassa tapauksessa mulla voi olla sijoitustietojen saamisesta ehkä vuorokausi aikaa Suomessa ja siinä sitten pitäisi ostaa vielä lentoliput ja tuliaiset sekä tsekata matkalaukku. Huhhuh. Tää kuitenkin oli tiedossa jo aikoja sitten ja oon koittanut siihen parhaani mukaan valmistautua. Yksi vaihtarikaveri myös varoitteli mua järkyttävistä tunnemyrskyistä, jos käy niin kuin hänelle ja joutuu lähtemään vaan kahden päivän varoitusajalla. Onhan se aika hullua lähteä niin nopeasti toiselle puolelle palloa vajaaksi vuodeksi eikä sitä ajan pituutta osaa oikein vielä edes käsittää. Vähemmästäkin menisi jo ajatukset sekaisin. Mutta eiköhän tämä kaikki odotus ja stressaaminen jo kohta palkita!

Tästä tuli nyt tällainen kuvaton myöhäisillan avautuminen, mutta toivon ettei tämä nyt ihan kamalalta valitusvirreltäkään kuulostaisi... Oon vaan alusta asti aikonut kertoa täällä blogissa vaihdon kaikista puolista rehellisesti :) Seuraavan kerran toivottavasti kirjoittelenkin jo sitten aiheena sijoitustiedot! Onko muilla vielä sijoitustietoja odottavilla yhtään samanlaisia fiiliksiä? :)

- Carla

The tans will fade but the memories will last forever

Nyt kun kaverit alotti syksyn ekan kokonaisen kouluviikon niin mustakin alkaa oikeesti tuntua siltä, että kesä on ohi. Illat on jo pimeitä ja viileitä ja vaikka mun loma jatkuu vielä niin pakko se on vaan myöntää, että kesä on lopussa. Niin hullua kuin se onkin. Joka vuosi kesä tuntuu menevän ohi nopeemmin ja nopeemmin.

 

"Every summer has it's own story."  Niin totta. Suoraan sanottuna en odottanut tältä kesältä juuri mitään muuta kuin syksyn odottamista ja panikoimista etukäteen, mutta se olikin jotain niin paljon enemmän. Ihan loistavat pari kuukautta Suomessa ennen kuin jätän tämän maan vähäksi aikaa. Vietin aikaa ihmisten kanssa, joita tuun kaipaamaan ja kävin paikoissa missä oon halunnut käydä. Löysin täysin uusia puolia Suomesta, mitä en ole ennen edes tajunnut. Eka kuukausi meni töissä, mutta sekin osoittautui tosi helpoksi ja ihan kivaksi hommaksi ja siitäkin jäi hyvä muisto.

Montaa päivää en heinäkuussa oo viettänyt kotosalla telkkarin tai tietokoneen edessä vaan oon oikeesti tehnyt paljon kaikenlaista. Käynyt mökillä ja uinut järvessä ja samalla tajunnut kuinka paljon siitä paikasta tykkään. Rapsutellut ja leikkinyt koiran kanssa ja syönyt paljon mansikoita ja vesimelonia. Oon yökyläillyt kavereilla ja ollaan juteltu syvällisiä yöhön asti tai sitten vaan naurettu happea saamatta tunti putkeen eikä kukaan tiedä edes mille nauretaan. Oon istunut lukuisia tunteja junassa ja kiertänyt Suomea. Yhden kaverin kanssa ajeltu huviksemme ympäri kylää ja lämpimänä aamuna uitu saareen. Toisen kaverin kanssa koettu ekat festarit ja biletetty täysiä eturivissä Cheekkiä ja Robinia. Kavereiden kesken lähdetty mökkireissulle, soitettu musiikkia autossa täysillä, uitu keskiyöllä, kun oli ihan hiljaista ja maattu samassa sängyssä yhdessä läjässä. Perheen kanssa käyty Lapissa ja otettu siskon ja kaverin kanssa aurinkoa veneen katolla. Ei mitään suurta ja erikoista vaan paljon pieniä, hyviä asioita. Sanoisinko, että aika täydellinen kesä.

- Carla

Farewell party

 

 

 

 

Eilen vietettiin mun läksäreitä sellasella 17 hengen porukalla ja paikalla oli mun lähimmät ystävät ja sitten muita kavereita, joita ei oo kauheesti viime aikoina ehtinyt edes näkemään. Oli tosi kiva nähdä kaikkia vielä ennen lähtöä, kun se on vielä mahdollista :) Sään kanssa meillä kävi vähän huono tuuri, kun koko viikon ainoa sadepäivä sattu just eiliselle, mutta hyvin pärjättiin siitä huolimatta. Illan pääsuunnitelmana oli vaan syödä hyvin eli ei siis mitään kauheen ihmeellistä, kunhan vaan vietettiin aikaa yhdessä. Ilta oli silti tosi mukava ja oli ihanaa vaan istua muutaman kaverin kanssa aamuyöhön asti ja jutella syvällisiä. Niitä hetkiä tulee niin ikävä <3 Läksärilahjaksi sain kavereilta kuvassa näkyvän Suomen paidan (nyt tiiän mitä laitan eka koulupäivänä päälle..just kidding) ja Finnish survival kit:in. Nuille tulee kyllä käyttöä! Kiitos paljon vielä kaikille ketkä pääsivät paikalle! <3

Läksärit oli oikeestaan nyt viimeinen juttu mun kalenterissa ja to do-listalla mitä pystyin tekemään ennen sijoitustietojen saamista eli nyt vaan istun kotona kuolemassa tylsyyteen sillä aikaa, kun kaverit on koulussa ja ootan, että pääsisin lähtemään haha. Ei vaan saanpahan nyt ainakin rentoutua vaan ja olla stressaamatta tekemättömistä asioista, kun niitäkään ei enää ole. 

-Carla

I'm ready for you America

Eilen posti toi tullessaan tän paljon odotetun jutun ja tottakai mun piti heti ottaa pakolliset lippukuvat ja tulla jakamaan niistä muutama teillekin. Lauantaina juhlitaankin läksäreitä, joista jo viime postauksessa kerroin ja sen jälkeen vaan odotellaan kärsimättömänä lähtöä. Niin kuin otsikkokin kertoo ja olen ehkä jo muutamaan otteeseen muuallakin maininnut, I'm ready to go! 

-Carla

Thoughts

Tuntuu aika oudolta. Laukku on viimeistelyä vaille valmis, passi on esillä ja huone melkein kokonaan siivottu. Vaikka oisin muuten valmis jo lähtemään, kaikista oleellisimmat puuttuu. Sijoitustiedot, lentoliput ja lähtöpäivä. Tuntuu tosi tyhmältä vaan odotella lähtöä laukut lähtövalmiudessa, kun ei oo hajuakaan mihin oon menossa ja millon. 

Ensi lauantaina mulla on läksiäiset ja tuntuu niin hullulta, että saatan nähdä joitakin mun kavereista sillon viimestä kertaa melkein vuoteen. Alunperin olin suunnitellut pitäväni läksärit muutamaa päivää ennen lähtöä, mutta muilla alkaa ensi viikolla koulu ja saatan joutua lähtemään parin päivän varoitusajalla niin päätin pitää ne nyt, että varmasti ehdin. Toivon tosiaankin, ettei lähtö tulisikin yhtäkkiä ensi viikolle, mitä kyllä tuskin tulee tapahtumaankaan.. Jos niin kävisi, niin en kyllä ehtis varmaan edes tajuta mitään ennen ku istuisin jo lentokoneessa :D

En oo todellakaan ymmärtänyt vieläkään, että oon oikeesti lähdössä vaihtoon ihan kohta. En voi käsittää sitä, etten oo tulossa kotiin tai edes Suomeen enkä näkemään kavereita, perhettä ja koiraa kymmeneen kuukauteen. Tuntuu ihan siltä, että muut olis menossa kouluun ja töihin, mutta mulla vaan jatkuis loma. Vaikka laitan tavaroita laukkuun ja kaverit välillä sanoo mulle ihan kauhistuneena, että "säähän lähet ihan kohta!!" nii ei se vaan tunnu yhtään todelliselta. Saapa nähdä millon se sitten oikeasti iskee... Välillä kuitenkin tulee semmosia pieniä hetkiä, kun tajuaa, että tää voi olla viimeinen kerta kun teen sitä tai nään tätä ja niinä hetkinä tuntuu niin kuin tajuais sen kuitenkin jollain tasolla.

Vaihtarin tunteet kyllä vaihtelee koko ajan laidasta laitaan ja vaikka oisit nyt hyppimässä innosta, niin muutaman minuutin päästä saatatkin olla jo itkemässä sitä kuinka ikävä sulla on kaikkia jo valmiiksi. Hyvä esimerkki tästä on se, kun pari päivää sitten rapsuttelin meidän koiraa ja siinä sitten tajusin, että kohta en nääkään sitä pitkään aikaan ja kyyneleet nousi silmiin. Siinä sitten meni ehkä puoli tuntia ja aloin katsomaan yhden toisen tulevan vaihtarin vlogia, missä hän kertoi kuinka innoissaan on kaikesta tästä ja miten onnellinen on siitä, että pääsee kohta lähtemään ja kohta sitten tirauttelinkin onnenkyyneliä, kun tajusin miten onnekas oonkaan :D Saattaa kuulostaa hullulta, mutta vaihtarille tää on kai ihan normaalia(?).

Yleisesti ottaen mulla on lähdöstä tosi hyvät fiilikset. Moni muu vaihtari on sanonut, että yhtäkkiä Suomi-elämän jättäminen tuntuukin tosi vaikeelta, vaikka haluavatkin lähteä. Tottakai se tuntuu mustakin haikeelta ja tavallaan aika pelottavalta ajatukselta, mutta ei mitenkään mahdottomalta. Lähteminen vuodeksi muihin maisemiin on niin houkutteleva ajatus just nyt. Niinku oon jo aiemminki sanonut, niin en vaan osais kuvitella jääväni taas tänne koko pitkäksi talveksi käymään lukiota. Vaikka arkea sinne Amerikkaankin mennään elämään, niin on se silti ihan sanoinkuvailemattoman siistiä päästä kokemaan kaikkea uutta ihan uusien ihmisten kanssa uudessa maassa. Ainut asia mikä mua voisi enää pidätellä Suomessa on perhe ja kaikki ihanat ystävät, mutta tiiän, että ne on täällä vielä sillonkin, kun tuun takas eikä oikeat ystävät unohda mua, vaikkei vähään aikaan nähdäkkään. Ja onhan Skypet, Whatsappit sun muut olemassa niin voin lähteä matkaan ihan luottavaisin mielin.

"So I'm moving on,
Letting go,
Holding on to tomorrow.
I've always got the memories 

while I'm finding out who I'm gonna be.
We might be apart but I hope you always know
You'll be with me wherever I go"

Wherever I go - Miley Cyrus & Emily Osment

 Tää pitkä ja sekava selitys tiivistettynä: Vaikka onkin haikeeta jättää kaikki Suomeen ja ottaa mukaan vaan itsensä ja muutama matkalaukku, niin tuntuu että oon valmis lähtöön. Nyt vaan odottelen niitä sijoitustietoja ja PALJON!

Ps. Iso kiitos teille kaikille lukijoille, joita on kertynyt bloggerin kautta jo yli 40 ja teitä on varmaan siellä ruudun toisella puolella vielä lisääkin. En olisi ikinä uskonut, että teitä tulisi näinkin paljon! Ihan mahtavaa, että saan jakaa mun vaihtokokemuksen teidän kaikkien kanssa ja myös kaikki parannusehdotukset, toivomukset ja muutkin kommentit teiltä ovat aina tervetulleita :) Suuri kiitos!