Thoughts

Tuntuu aika oudolta. Laukku on viimeistelyä vaille valmis, passi on esillä ja huone melkein kokonaan siivottu. Vaikka oisin muuten valmis jo lähtemään, kaikista oleellisimmat puuttuu. Sijoitustiedot, lentoliput ja lähtöpäivä. Tuntuu tosi tyhmältä vaan odotella lähtöä laukut lähtövalmiudessa, kun ei oo hajuakaan mihin oon menossa ja millon. 

Ensi lauantaina mulla on läksiäiset ja tuntuu niin hullulta, että saatan nähdä joitakin mun kavereista sillon viimestä kertaa melkein vuoteen. Alunperin olin suunnitellut pitäväni läksärit muutamaa päivää ennen lähtöä, mutta muilla alkaa ensi viikolla koulu ja saatan joutua lähtemään parin päivän varoitusajalla niin päätin pitää ne nyt, että varmasti ehdin. Toivon tosiaankin, ettei lähtö tulisikin yhtäkkiä ensi viikolle, mitä kyllä tuskin tulee tapahtumaankaan.. Jos niin kävisi, niin en kyllä ehtis varmaan edes tajuta mitään ennen ku istuisin jo lentokoneessa :D

En oo todellakaan ymmärtänyt vieläkään, että oon oikeesti lähdössä vaihtoon ihan kohta. En voi käsittää sitä, etten oo tulossa kotiin tai edes Suomeen enkä näkemään kavereita, perhettä ja koiraa kymmeneen kuukauteen. Tuntuu ihan siltä, että muut olis menossa kouluun ja töihin, mutta mulla vaan jatkuis loma. Vaikka laitan tavaroita laukkuun ja kaverit välillä sanoo mulle ihan kauhistuneena, että "säähän lähet ihan kohta!!" nii ei se vaan tunnu yhtään todelliselta. Saapa nähdä millon se sitten oikeasti iskee... Välillä kuitenkin tulee semmosia pieniä hetkiä, kun tajuaa, että tää voi olla viimeinen kerta kun teen sitä tai nään tätä ja niinä hetkinä tuntuu niin kuin tajuais sen kuitenkin jollain tasolla.

Vaihtarin tunteet kyllä vaihtelee koko ajan laidasta laitaan ja vaikka oisit nyt hyppimässä innosta, niin muutaman minuutin päästä saatatkin olla jo itkemässä sitä kuinka ikävä sulla on kaikkia jo valmiiksi. Hyvä esimerkki tästä on se, kun pari päivää sitten rapsuttelin meidän koiraa ja siinä sitten tajusin, että kohta en nääkään sitä pitkään aikaan ja kyyneleet nousi silmiin. Siinä sitten meni ehkä puoli tuntia ja aloin katsomaan yhden toisen tulevan vaihtarin vlogia, missä hän kertoi kuinka innoissaan on kaikesta tästä ja miten onnellinen on siitä, että pääsee kohta lähtemään ja kohta sitten tirauttelinkin onnenkyyneliä, kun tajusin miten onnekas oonkaan :D Saattaa kuulostaa hullulta, mutta vaihtarille tää on kai ihan normaalia(?).

Yleisesti ottaen mulla on lähdöstä tosi hyvät fiilikset. Moni muu vaihtari on sanonut, että yhtäkkiä Suomi-elämän jättäminen tuntuukin tosi vaikeelta, vaikka haluavatkin lähteä. Tottakai se tuntuu mustakin haikeelta ja tavallaan aika pelottavalta ajatukselta, mutta ei mitenkään mahdottomalta. Lähteminen vuodeksi muihin maisemiin on niin houkutteleva ajatus just nyt. Niinku oon jo aiemminki sanonut, niin en vaan osais kuvitella jääväni taas tänne koko pitkäksi talveksi käymään lukiota. Vaikka arkea sinne Amerikkaankin mennään elämään, niin on se silti ihan sanoinkuvailemattoman siistiä päästä kokemaan kaikkea uutta ihan uusien ihmisten kanssa uudessa maassa. Ainut asia mikä mua voisi enää pidätellä Suomessa on perhe ja kaikki ihanat ystävät, mutta tiiän, että ne on täällä vielä sillonkin, kun tuun takas eikä oikeat ystävät unohda mua, vaikkei vähään aikaan nähdäkkään. Ja onhan Skypet, Whatsappit sun muut olemassa niin voin lähteä matkaan ihan luottavaisin mielin.

"So I'm moving on,
Letting go,
Holding on to tomorrow.
I've always got the memories 

while I'm finding out who I'm gonna be.
We might be apart but I hope you always know
You'll be with me wherever I go"

Wherever I go - Miley Cyrus & Emily Osment

 Tää pitkä ja sekava selitys tiivistettynä: Vaikka onkin haikeeta jättää kaikki Suomeen ja ottaa mukaan vaan itsensä ja muutama matkalaukku, niin tuntuu että oon valmis lähtöön. Nyt vaan odottelen niitä sijoitustietoja ja PALJON!

Ps. Iso kiitos teille kaikille lukijoille, joita on kertynyt bloggerin kautta jo yli 40 ja teitä on varmaan siellä ruudun toisella puolella vielä lisääkin. En olisi ikinä uskonut, että teitä tulisi näinkin paljon! Ihan mahtavaa, että saan jakaa mun vaihtokokemuksen teidän kaikkien kanssa ja myös kaikki parannusehdotukset, toivomukset ja muutkin kommentit teiltä ovat aina tervetulleita :) Suuri kiitos!