Koulu on varmaan yks suurimmista eroavaisuuksista Suomen ja USA:n välillä ja aattelin kertoa nyt siitä vähän enemmän. Nämä on juttuja, mitä oon siis itse huomannut mun koulujen välillä Suomessa ja täällä Amerikassa eli nämä ei varmastikaan koske kaikkia kouluja.
School spirit:
Amerikan kouluissa yhteishenki on paljon parempi kuin Suomessa. Suomessa kouluun mennään vaan opiskelemaan, mutta täällä kouluun kuuluvat myös urheilujoukkueet ja clubit, jotka ovat koulun jälkeen. Suurin osa harrastuksista on siis osa koulua, mikä tekee koulusta paljon kivempaa ja parantaa yhteishenkeä. Suurin osa oppilaista on myös aina ihan innolla osallistumassa kaikkeen mahdolliseen koulun toimintaan. Koulun urheiluoukkueiden nimi tulee koulun maskotin mukaan esim. meidän koululaiset on Redmen ja maskotti on intiaani. Kaikkien joukkueasut on myös koulun värien mukaiset, esim. meillä ne on kaikilla punavalkoiset. Urheilijat käyttävät pelipaitojaan myös koulupäivänä, jos heillä on peli sinä päivänä ja silloin koulu on kuin suoraan jenkkileffoista. Tykkään tästä tavasta niin paljon! Muutenkin kaikissa yhteistapahtumissa kaikki on aina innolla mukana ja yleinen tunnelma koulussa on paljon pirteämpi kuin Suomessa.
Paikalliset nuoret:
Nuoret koulussa ovat todella erilaisia kuin Suomessa. Täällä ollaan ylipäätään paljon suvaitsevampia ja ystävällisempiä ja kaikki ovat kaikkien kavereita. Semmoista suomalaista "oudoille ei puhuta"-asennetta ei täällä juurikaan ole. Kaveria myös moikataan, joka kerta kun nähdään käytävällä, ihan sama kuinka monta kertaa yhdessä päivässä ehtii nähdä. Ja joka kerta, kun oot katsekontaktissa jonkun kanssa pitää muistaa hymyillä tai saat heti kuulla "are you okay?" kysymyksiä. Käytävällä yksin seisoskeleminen ja varsinkin yksin lounastaminen on kaikkien mielestä tosi outoa, mutta jos joku kuitenkin on yksin, monesti mennään tarjoamaan seuraa. Näihin juttuihin on vähän vaikea ollut näin suomalaisena tottua ja vaikka näistä tavoista paljon tykkäänkin, niin välillä on kyllä ikävä sitä, että joskus voit rauhassa olla vain omissa oloissasi, jos siltä tuntuu haha.
Kaverisuhteet on täällä myös erilaisia ja harvoin kenenkään kanssa ollaan ystäviä samalailla kuin Suomessa. Kavereille sanotaan usein "I love you" tms. mutta sitä ei tarkoiteta eivätkä parhaat kaveritkaan yleensä tiedä toisistaan loppujenlopuksi juuri mitään. Kavereista myös puhutaan usein selän takana ja varsinkin tytöillä on aina draamaa, mikä tuntuu musta ihan hullulta. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta suurimmaksi osaksi kaverisuhteet on kuitenkin aika pinnallisia eivätkä yhtään samanlaisia kuin Suomessa. Tämän takia täällä voi olla vaikea löytää seuraa vapaa-ajalle, vaikka koulussa kavereita olisikin vaikka kuinka paljon.
Paikalliset nuoret:
Nuoret koulussa ovat todella erilaisia kuin Suomessa. Täällä ollaan ylipäätään paljon suvaitsevampia ja ystävällisempiä ja kaikki ovat kaikkien kavereita. Semmoista suomalaista "oudoille ei puhuta"-asennetta ei täällä juurikaan ole. Kaveria myös moikataan, joka kerta kun nähdään käytävällä, ihan sama kuinka monta kertaa yhdessä päivässä ehtii nähdä. Ja joka kerta, kun oot katsekontaktissa jonkun kanssa pitää muistaa hymyillä tai saat heti kuulla "are you okay?" kysymyksiä. Käytävällä yksin seisoskeleminen ja varsinkin yksin lounastaminen on kaikkien mielestä tosi outoa, mutta jos joku kuitenkin on yksin, monesti mennään tarjoamaan seuraa. Näihin juttuihin on vähän vaikea ollut näin suomalaisena tottua ja vaikka näistä tavoista paljon tykkäänkin, niin välillä on kyllä ikävä sitä, että joskus voit rauhassa olla vain omissa oloissasi, jos siltä tuntuu haha.
Kaverisuhteet on täällä myös erilaisia ja harvoin kenenkään kanssa ollaan ystäviä samalailla kuin Suomessa. Kavereille sanotaan usein "I love you" tms. mutta sitä ei tarkoiteta eivätkä parhaat kaveritkaan yleensä tiedä toisistaan loppujenlopuksi juuri mitään. Kavereista myös puhutaan usein selän takana ja varsinkin tytöillä on aina draamaa, mikä tuntuu musta ihan hullulta. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta suurimmaksi osaksi kaverisuhteet on kuitenkin aika pinnallisia eivätkä yhtään samanlaisia kuin Suomessa. Tämän takia täällä voi olla vaikea löytää seuraa vapaa-ajalle, vaikka koulussa kavereita olisikin vaikka kuinka paljon.
Opettajat:
Opettajia puhutellaan täällä Mr./Mrs./Ms. + sukunimi ja tää oli mulle aluksi vaikeeta, mutta nyt se tulee jo ihan luonnostaan. Tää tapa on sen takia vähän hassu, koska vaikka opettajia puhutellaan noin virallisesti niin silti opettajat on täällä oppilaille kuin kavereita eikä oo edes erikoista viettää lounastaukoa jonkun opettajan kanssa. Tääkin on mun mielestä kiva, opettajat kyselee monesti sun kuulumisia eikä oo vaikeeta mennä puhumaan heille. Monesti tän takia suurin osa tunneista meneekin opettamisen sijasta siihen, että väitellään opettajan kanssa esim. jalkapallojoukkueista tai muusta yhtä tärkeästä. Jotkut oppilaat ja opettajat ovat keskenään hyviäkin kavereita, esim. yks mun kaveri kertoo yhdelle meijän opelle aina kaikki syvällisimmätkin huolensa ja sama toisinpäin. Never in Finland...
Opiskelu:
Opiskelu on täällä aika huonolla tasolla Suomeen verrattuna. Monesti tunneilla pelataan vaan pelejä, joissa on tarkoituksena oppia vaikka jotain käsitteitä tai sitten kirjoitetaan muutaman lauseen muistiinpanot. Joka aineesta on usein pieniä testejä pienistä alueista ja nuitten testien arvosanat määrittävät sun arvosanan koko aineesta. Mun mielestä noi testit on tehty tarkoituksella helpoiksi, että kaikki saisivat hyvän arvosanan ja monesti saadaan se koe etukäteen eli kaikki vastaukset voi selvittää ja opiskella ulkoa. Suurin osa testeistä on myös monivalintaa, joten jos ei tiedä oikeaa vastausta niin voi vaan arvata ja suurimman osan testeistä saa myös uusia niin monta kertaa kuin haluaa ja se on joka kerta se sama paperi. Läksyjäkään mulle ei tuu oikeen koskaan enkä omista tänä vuonna yhtäkään koulukirjaa, mutta se johtuu oikeastaan siitä, että mulla on melkein pelkästään taideaineita. Amerikkalaisilla kavereilla kuitenkin on vaikeita tunteja, jotka on heille pakollisia ja heillä sitten onkin läksyjä joka päivä ja aika paljonkin. Arvostelu on myös tosi outoa ja voit saaha ihan ihmejutuista lisäpisteitä kokeeseen, esim. jos oot voittanut tunnilla bingossa tai oot auttanut opettajaa, vaikka sammuttamalla valot. Mulle opettajat vaan sanovat, että mun ei tarvi stressata koulusta yhtään ja käskevät vaan nauttia tästä vuodesta haha. Arvosanat on hyvät ja enpä oo juuri mitään niiden eteen tehnyt. Ensi vuonna sitten taitaa todellisuus iskeä ja kovaa, kun abivuosi odottaa...
Lukujärjestys:
Lukujärjestys pysyy suurimmassa osassa Amerikan kouluista koko vuoden samana ja niin myös mun koulussa. Ja se lukujärjestys on ainakin meidän koulussa sama ihan joka päivä eli samat aineet joka päivä samassa järjestyksessä. Koulupäivä alkaa joka päivä klo 7:10am ja loppuu 1:47pm. Senioreilla ei aina välttämättä ole oppituntia joka tunnilla eli jotkut tulevat kouluun myöhemmin/lähtevät aikaisemmin. Oppitunnit kestävät meidän koulussa vaan 40 minuuttia ja välitunnit ovat 4 minuuttia eikä siinä ajassa ehdi kuin kävellä seuraavaan luokkaan, koska käytävät on niin täynnä ihmisiä ja rakennus on iso. Suurin osa oppilaista kantaa koko ajan laukkua mukana niinkuin Suomessakin, mutta koulukirjoja ja kansioita säilytetään kaapissa ja kaapilla käydään aamulla ja koulun jälkeen. Mun ei tosin tarvi, koska tarvin vaan yhden vihkon ja kansion koko vuodeksi hahah.
Myös kouluaineet on erilaisia kuin Suomessa, riippuen tietysti myös koulusta. Meidän koulussa erikoisempia aineita on esim. darkroom photography, TV broadcast, parenting ja gourmet food. Mun mielestä tää on hyvä, koska jokaiselle löytyy jotakin ja koska joka aineesta on tunti joka päivä ympäri vuoden, niin siinä ehtii myös oppia paljon ja vuoden lopussa osaa ihan oikeasti esim. käyttää kameraa tai puhua jotain kieltä. Nuo erikoisemmat aineet tuo myös hauskaa vaihtelua, kun ei tarvitse istua koko päivää luokkahuoneessa vaan mullakin on päivän aikana aina tunteja myös tv-studiossa, konserttisalissa ja semmosessa pimeessä huoneessa, missä teetetään valokuvafilmeistä kuvia.
Lukujärjestys:
Lukujärjestys pysyy suurimmassa osassa Amerikan kouluista koko vuoden samana ja niin myös mun koulussa. Ja se lukujärjestys on ainakin meidän koulussa sama ihan joka päivä eli samat aineet joka päivä samassa järjestyksessä. Koulupäivä alkaa joka päivä klo 7:10am ja loppuu 1:47pm. Senioreilla ei aina välttämättä ole oppituntia joka tunnilla eli jotkut tulevat kouluun myöhemmin/lähtevät aikaisemmin. Oppitunnit kestävät meidän koulussa vaan 40 minuuttia ja välitunnit ovat 4 minuuttia eikä siinä ajassa ehdi kuin kävellä seuraavaan luokkaan, koska käytävät on niin täynnä ihmisiä ja rakennus on iso. Suurin osa oppilaista kantaa koko ajan laukkua mukana niinkuin Suomessakin, mutta koulukirjoja ja kansioita säilytetään kaapissa ja kaapilla käydään aamulla ja koulun jälkeen. Mun ei tosin tarvi, koska tarvin vaan yhden vihkon ja kansion koko vuodeksi hahah.
Myös kouluaineet on erilaisia kuin Suomessa, riippuen tietysti myös koulusta. Meidän koulussa erikoisempia aineita on esim. darkroom photography, TV broadcast, parenting ja gourmet food. Mun mielestä tää on hyvä, koska jokaiselle löytyy jotakin ja koska joka aineesta on tunti joka päivä ympäri vuoden, niin siinä ehtii myös oppia paljon ja vuoden lopussa osaa ihan oikeasti esim. käyttää kameraa tai puhua jotain kieltä. Nuo erikoisemmat aineet tuo myös hauskaa vaihtelua, kun ei tarvitse istua koko päivää luokkahuoneessa vaan mullakin on päivän aikana aina tunteja myös tv-studiossa, konserttisalissa ja semmosessa pimeessä huoneessa, missä teetetään valokuvafilmeistä kuvia.
Kouluruoka:
Täällä kouluruoka ei ole ilmaista eikä terveellistä. Meidän koulussa on viisi eri linjastoa, mistä voi ostaa ruokaa tosi halvalla ja vaihtoehtoina on pizzaa, hampurilaisia, tacoja yms. Yhdeltä linjastolta saa kuitenkin myös salaattia ja kasvisruokaa. Ite en oo kuitenkaan kouluruokaa edes maistanut, koska otan joka päivä eväät kotoa mukaan. Ennen söin muutaman tytön kanssa aina tyhjässä luokkahuoneessa, mutta jonkun aikaa sitten siirryin ruokalaan syömään vähän isommalla kaveriporukalla. Siellä on aina tosi meluisaa ja voin vaan kuvitella kuinka hirveetä ois ollu eka päivänä mennä sinne etsimään seuraa, kun et tunne ketään..onneksi yksi tyttö kuitenkin pelasti mut siltä! Lounas on samalla myös oikeastaan koko päivän ainoa tauko, koska muuten välitunnit on vaan luokan vaihtamista varten. Meidän koulussa lunch on tavallaan yksi kouluaine eli sitä ei oo pakko ottaa ja aika monella sitä ei edes ole, koska täällä on tunneilla syöminen ihan sallittua ja yleistä.
Tapahtumat ja lomat:
Täällä kouluvuoteen kuuluu paljon erilaisia tapahtumia kuten esim. prom-tanssit, homecoming-week, assemblyja, pep-rally yms. Yleensä niihin kuuluu jonkinlaista teemapukeutumista ja yhteishengennostatusta. Meidän koulussa näitä tapahtumia ei oo niin paljoa kuin monissa muissa kouluissa Amerikassa, esim. koko vuoden ainoat tanssiaiset on promit, mutta niihin panostetaankin sitten ihan kunnolla. Lomia vuodessa on monta, koska kalenterissa on paljon enemmän juhlapäiviä täällä kuin Suomessa ja ne ovat harvoin viikonloppuisin. Koulu on myös suljettu silloin, kun ulkona on liian kylmä tai liikaa lunta.
Koulumatkat:
Koko koulun oppilaista (n.1500) ehkä kaksi tulee kouluun pyörällä ja mopoja en oo täällä ees nähnyt. Muutamat oppilaat, jotka asuvat koulun vieressä (siis oikeasti vieressä) kävelevät kouluun ja kaikki loput menevät autolla tai niillä keltaisilla amerikkalaisilla koulubusseilla. Osa high schoolin oppilaista saa ajaa itse, koska kortin täällä saa 16 vuotiaana eli kouluun voi ajaa itse tai tulla kaverin kyydissä. Koulubussit taas ovat ilmaisia ja ne on mun mielestä hyvä idea. Ne ajavat ympäri eri asuinalueita ja poimittua kaikki kyytiin, ajetaan koululle. Koulun jälkeen sama reissu ja tiputetaan oppilaat kyydistä. Itse menin ekassa perheessä aina bussilla, mutta nyt asun koulun vieressä joten kävelen joka päivä kouluun ja takaisin, mutta jos sataa niin pääsen autolla.
Säännöt:
Meidän koulussa säännöt ei todellakaan oo mitkään tiukat. Itseasiassa mulle ei oo edes kerrottu mitään säännöistä eli en kauheesti niistä tiiäkkään tai sitten niitä ei vaan ole haha. Tuntien aikana koulun käytävillä ei kuitenkaan saa liikkua ilman lupaa eli tarvit opettajan allekirjoittaman lapun eli hall pass:in, jos haluat mennä esimerkiksi käymään vessassa tai kaapilla. Käytävillä istuu työntekijöitä tarkastamassa hall passeja, mutta ei niitäkään juuri koskaan kysytä tai sitte voit vaan sanoa, että sulla on lunch ja saat kulkea ihan vapasti eli ei mikään kauheen tiukka systeemi sekään. Myös silloin kun myöhästyt tunnilta tarvit syyn selittävän hall passin tai saat myöhästymismerkinnän. Tunnit alkaa aina siitä, kun kello soi ja tunnin lopussa luokasta ei saa poistua ennen kellon sointia. Monissa amerikkalaisissa kouluissa on myös dress code eli jotkut vaatteet (esim. leggingsit, liian lyhyt shortsit ja hameet yms.) ovat kiellettyjä. Meidän koulussa sitä ei kuitenkaan ole, mutta enpä sitä tarpeelliseksi koekaan.
Yleisesti ottaen tykkään Amerikkalaisesta koulusta paljon enemmän, mutta oppimisen kannalta oon ihan onnellinen siitä, että oon suurimman osan koulustani käynyt Suomessa. Ja jos joku tuleva vaihtari sattuu tätä lukemaan niin kannattaa muistaa, ettei kaikki koulut kuitenkaan täällä ole samanlaisia ja moni vaihtari joutuu tekemään kaikki koulutyöt aivan kuin paikallisetkin, kannattaa siis varautua kaikkeen.
Koulumatkat:
Koko koulun oppilaista (n.1500) ehkä kaksi tulee kouluun pyörällä ja mopoja en oo täällä ees nähnyt. Muutamat oppilaat, jotka asuvat koulun vieressä (siis oikeasti vieressä) kävelevät kouluun ja kaikki loput menevät autolla tai niillä keltaisilla amerikkalaisilla koulubusseilla. Osa high schoolin oppilaista saa ajaa itse, koska kortin täällä saa 16 vuotiaana eli kouluun voi ajaa itse tai tulla kaverin kyydissä. Koulubussit taas ovat ilmaisia ja ne on mun mielestä hyvä idea. Ne ajavat ympäri eri asuinalueita ja poimittua kaikki kyytiin, ajetaan koululle. Koulun jälkeen sama reissu ja tiputetaan oppilaat kyydistä. Itse menin ekassa perheessä aina bussilla, mutta nyt asun koulun vieressä joten kävelen joka päivä kouluun ja takaisin, mutta jos sataa niin pääsen autolla.
Säännöt:
Meidän koulussa säännöt ei todellakaan oo mitkään tiukat. Itseasiassa mulle ei oo edes kerrottu mitään säännöistä eli en kauheesti niistä tiiäkkään tai sitten niitä ei vaan ole haha. Tuntien aikana koulun käytävillä ei kuitenkaan saa liikkua ilman lupaa eli tarvit opettajan allekirjoittaman lapun eli hall pass:in, jos haluat mennä esimerkiksi käymään vessassa tai kaapilla. Käytävillä istuu työntekijöitä tarkastamassa hall passeja, mutta ei niitäkään juuri koskaan kysytä tai sitte voit vaan sanoa, että sulla on lunch ja saat kulkea ihan vapasti eli ei mikään kauheen tiukka systeemi sekään. Myös silloin kun myöhästyt tunnilta tarvit syyn selittävän hall passin tai saat myöhästymismerkinnän. Tunnit alkaa aina siitä, kun kello soi ja tunnin lopussa luokasta ei saa poistua ennen kellon sointia. Monissa amerikkalaisissa kouluissa on myös dress code eli jotkut vaatteet (esim. leggingsit, liian lyhyt shortsit ja hameet yms.) ovat kiellettyjä. Meidän koulussa sitä ei kuitenkaan ole, mutta enpä sitä tarpeelliseksi koekaan.
Yleisesti ottaen tykkään Amerikkalaisesta koulusta paljon enemmän, mutta oppimisen kannalta oon ihan onnellinen siitä, että oon suurimman osan koulustani käynyt Suomessa. Ja jos joku tuleva vaihtari sattuu tätä lukemaan niin kannattaa muistaa, ettei kaikki koulut kuitenkaan täällä ole samanlaisia ja moni vaihtari joutuu tekemään kaikki koulutyöt aivan kuin paikallisetkin, kannattaa siis varautua kaikkeen.
-Carla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti