28th of April

3 päivää toukokuuhun. Mihin tämä aika oikeasti menee? Kysyn tämän saman kysymykseen about joka postauksessa, mutta ei tässä vaan voi pysyä kärryillä! Koko kevät on mennyt aivan hirveän nopeasti ja varsinkin huhtikuu on mennyt ohi kyllä ihan silmänräpäyksessä enkä voi uskoa, että kohta on jo muka toukokuu. Enää alle kolme viikkoa Californian lomaan (!!jee), sen jälkeen noin kuukausi promiin ja sen jälkeen lähdenkin jo kotiin..mitä? Parempi vaan koittaa olla ajattelematta liikaa...

Mun arkeen ei viime aikoina ole kuulunut oikein mitään uutta. Koulussa on ollut melko paljon kaikenlaista ja oon joutunut tekemään kouluhommiakin jonkun verran. Oon käynyt muutamalla field tripillä, tehnyt valokuvaustuntia varten mun senior boardia, enkun tunnilla raadetaan päättötyötä varten, missä on kyllä mulle ollut hommaa ja TV broadcast tunnilla kuvataan movie trailereita. Iltapäivisin oon alkanut reenailemaan taas ja koska lämpötilakin alkaa jo päivittäin olla kahdessakymmenissä niin aurinkoakin on tullut otettua. Viikonloput oonkin sitten ollut kavereiden kanssa ja ottanut vaan rennosti.

 

1&2. Yksi lauantai hellerajat meni rikki ja suomalainen oli tottakai samantien makaamassa auringossa, rusketusta tosin ei tarttunut ollenkaan... 3. Islipin "suurta" keskustaa, ei tosiaan ihan mikään Manhattan hahah 4. Mun senior board alussa..

 

1. ..ja muutamaa päivää myöhemmin. 2. Trailerin tekoa 3&4. Opiskelua Amerikassa; espanjan tunnilla katsotaan Hawaii 5-0:ta espanjankielisillä teksteillä, koska opettaja on siihen koukussa ja kokkaustunnilla vaan ope tekee meille ruokaa ja me istutaan ja syödään.. Miten ikinä enää voin sopeutua suomalaiseen lukioon tän jälkeen?

 

1. Field trip lähicollegeen, käytiin katsomassa TV & Radio broadcast linjaa. 2. Viime lauantaina piti nousta normaalia aiemmin katsomaan SM-liigan 7. finaali. Aika paljon olisin halunnut olla Raksilassa paikanpäällä todistamassa kärppien mestaruutta niinkuin aina aiemminkin, mutta pääasia on, että poika jäi pohojoseen! 3. Viime viikonloppuna löysin vihdoin mun prom-mekon! Tässä siitä pientä sneakpeakiä, koko mekon näätte sitten myöhemmin! 4. Rakastan sitä, että host mom pitää aina huolta siitä että jääkaapista löytyy tuoreita mansikoita ja niitä on tullutkin kyllä syötyä enemmän ku tarpeeksi

 1.<3 2. Täällä löytyy melkein joka ruokakaupasta tällainen osasto, jossa myydään tuoreita hedelmiä valmiiksi kuorittuina ja paloteltuina, heaven on Earth. 3. Toinen heaven on Earth, Bath & Body works. Mulla on "lievä" obsession tuon kaupan tuotteisiin.. Jos käytte Jenkeissä niin suosittelen käymään tuolla! 4. Varmat kesän merkit: käärityt farkut ja lakatut varpaankynnet.

Nyt jatkan mun enkun esseen kirjoittamista minkä takia tän koneen alunperin aukaisinkin ja dinnerin jälkeen lähdetään host momin kanssa takaisin koululle prom infoon. Hyvää Vappua kaikille sinne Suomeen, vähän harmittaa, että sen tänä vuonna missaan, mutta pitäkäähän hauskaa munkin puolesta!

-Carla

3/4 done

Mun vaihtovuodesta on nyt enää alle neljäsosa jäljellä, mikä on ihan hullua. Tuntuu kuin siitä olisi ihan hetki, kun olin vielä kotona odottelemassa sijoitustietoja vaikka tosiasiassahan siitä on jo melkein vuosi. On älyttömän vaikea tajuta, että se vaihtovuosi, mitä niin kauan odotti alkaa oikeasti olla jo takana.

Oliko tämä vuosi sitten sitä, mitä odotin? Kyllä ja ei. Oliko se kaiken sen odottamisen arvoista? Ehdottomasti.

Tuleville vaihtareille aina sanotaan, että älkää odottako mitään ja se on todellakin paras neuvo jonka voi ennen vaihtoa antaa. Kun itse tänne lähdin, olin vain varautunut siihen, ettei kaikki olisi täydellistä ja hyvä niin, sillä sitä se ei todellakaan ole ollut eikä varmasti ole kenelläkään. Mahtava ja opettavainen kyllä, mutta ei täydellinen. Mulla vastaan tuli vaihtovuoden aikana ehkä normaalia enemmänkin vaikeuksia ja ne otti välillä koville, mutta vasta siinä vaiheessa sen oikeasti tajusi mitä se tarkoitti, kun sanottiin, että ei saa luovuttaa. Vaikka kuinka pahalta sillä hetkellä tuntui niin piti vain jatkaa eteenpäin ja uskoa siihen ,että kaikki muuttuu taas paremmaksi. Ja niinhän siinä aina kävikin. Tämä vuosi on todellakin opettanut mulle miten olla luovuttamatta pahassakaan paikassa, koska mitään muuta vaihtoehtoa en itselleni antanut. Ja tämä on vain yksi esimerkki niistä kymmenistä tavoista, miten vaihtovuosi on mua muuttanut.

Yhdessä vaiheessa mietin paljon oonko "onnistunut" vaihto-oppilaana. Ennen tänne tuloa mun tavoitteena oli kotiutua uuteen kulttuuriin, saada paljon kavereita sekä "toinen perhe" ja oppia englantia tosi hyvin. Ihan rehellisesti sanottuna nuista mikään ei ihan täydellisesti toteutunut. Amerikkalainen kulttuuri ei loppujen lopuksi ole ihan mua varten, mulla ei ole laumoittain kavereita, mulle ei sattunut sitä täydellistä host-perhettä enkä ole mun englannin puhumiseen täysin tyytyväinen. Vähän aikaa sitten mulla oli jonkinlainen kriisi tämän takia ja olin vihainen itselleni, etten onnistunut nuista missään kunnolla. Pikkuhiljaa kuitenkin tajusin, että oletin itseltäni suorastaan täydellisyyttä ja kun asiaa miettii toisella tavalla, niin onnistuin nuissa kaikissa jollakin tavalla. Olen kyllä tottunut Amerikan kulttuuriin ja tiedän miten ihmiset täällä elävät ja osaan elää niin itsekin, on vain eri asia tykkäänkö siitä. Kavereita ei ehkä ole montaa, mutta ne kaverit ketkä mulla on, ovat tulleet tosi tärkeiksi ja tiedän, että tullaan pitämään yhteyttä tämän vuoden jälkeenkin. Mulle ei myöskään osunut sitä täydellistä perhettä, jonka luona olisin asunut koko vuoden, mutta sen sijasta mulla onkin kolme, joiden kanssa voin olla tekemisissä ja olen nähnyt monenlaista elämää yhden talouden sijaan. Englannin puhuminen on ehkä edelleenkin välillä takeltelevaa ja suomiaksentti on ja pysyy, mutta enkun ymmärtämisessä kuultuna tai luettuna ei ole enää minkäänlaista ongelmaa ja voisin melkein väittää kieliopinkin olevan aika hyvin hallussa. Eikä se puhuminenkaan varmaan oikeasti niin kamalaa ole kuin musta itsestäni tuntuu... Jos kertoisin kaiken tämän sille minulle, joka pari vuotta sitten vasta mietti olisiko musta vaihtariksi ja uskaltaisinko lähteä niin en varmasti olisi näihin saavutuksiin tippaakaan pettynyt.

Amerikka-elämää on tänään jäljellä tasan 72 päivää ja sille ajalle mulla on vielä monta suunnitelmaa, jotka tulevat varmasti olemaan yksiä mun vaihtovuoden parhaista kokemuksista, kuten esim, Californian matka, prom ja Long Islandin kesä. Jonkin aikaa sitten mua vielä ahdisti kovaa vauhtia lähenevä kotiinlähtö, mutta nyt ajatukset ovat melkein päinvastaiset. Tällä hetkellä musta tuntuu, että alan olemaan aikalailla done. Ei siis mitenkään huonolla tavalla, musta vaan tuntuu, että kaikki alkaa olla jo koettu ja nähty ja olen valmis kääntämään sivua. Se ikävä kotiin, kavereita, vapautta, ruisleipää, Suomen kesää ja kaikkea muutakin kotoisaa ja suomalaista on vaan jo niin kova ja vaikka saattaakin kuulostaa hassulta niin mun ikävä kotiin ei oo missään vaiheessa vaihtoa ole ollut näin suuri kuin nyt. Onhan se ajatus kotiinpaluusta ja varsinkin seuraavasta kouluvuodesta aika pelottavakin, mutta oon kuitenkin valmis siihen. Amerikkaa, New Yorkia, kavereita, koulua ja monia muita asioita täältä tulee kyllä kamala ikävä, mutta onneksi mulla on vielä reilu kaksi kuukautta nauttia niistä ennen kuin pitää sanoa varmaan vaikeimmat hyvästit ikinä.

-Carla

Spring Break through my phone

 

1.-4. Media Arts Show, joka oli kylläkin jo ennen lomaa ja josta jo aiemmin vähän kerroinkin. En tiiä oliko tuo muista edes kovin kiinnostava tapahtuma, mutta mun mielestä oli tosi kiva nähdä jenkkicollegea ja nähdä muiden tekemiä videoita ja valokuvia.

1. Otettiin musikaalin lavasteet alas ja kaikilla on tapana ottaa esim. pala seinää muistoksi ja kerätä siihen kaikkien nimmarit. Tottakai halusin kans muistoksi jotain, mutta koska mitään seinänpalasta en oikein saisi Suomeen raahattua, niin jouduin sitten tyytymään oven nuppiin hahah 2. Kevät tulee! 3. Päivät vaan vähenee ja vähenee... 4. Don't tell me stage crew is not hard work. Oon edelleen ihan mustelmilla

 

1.-4. Mun ja Chiaran shoppailupäivä thru snapchat

 

1.-4. Jenkkipääsiäinen ei eronnut suomalaisesta juuri mitenkään (tai ainakaan mun suomiperheen ja host-perheen tavat viettää sitä) ja ja oli kyllä kiva kokemus ja varmaan yks mun favorite amerikkalaisista juhlista. Suomessa meillä on tosin ollut yleensä tapana saada pääsiäisenä suklaamuna, mutta täällä lapset saavat usein ihan kokonaisen korin, joka on täynnä tavaraa ja karkkia, joten hostmom oli tehnyt sellaisen mullekin. Monesti myös täällä on tapana maalata pääsiäistä varten munia ja piilottaa ne ja lapset sitten etsivät niitä korien kanssa, mutta tuota en kuitenkaan päässyt kokemaan.

 1.-2. Tiistaina käytiin host-isovanhempien ja -veljen kanssa lentokonemuseossa. 3. Kotiin skypettelyä, niin ikävä mun puudelia! 4. Kevään suunnitelmista paras juttu toteutuu ja reilu kuukauden päästä otan viikon loman koulusta ja suuntaan Californiaan! Yksi mun kaveri Suomesta menee siis sinne myös ja suunnitelmissa olisi kierrellä Losin lähialueilla vajaa viikko. Oon niin innoissani, että pääsen Caliin uudestaan enkä yhtään malttaisi odottaa!! Oon niin lämmön ja palmujen tarpeessa

1. Keskiviikkona juhlittiin Chiaran synttäreitä ja mentiin Applebee's nimiseen paikkaan syömään pienellä porukalla 2. Applebee's 3. Tältä mun loma on oikeasti näyttänyt... 4. Eilen matkalla cityyn

 1. Eilen mentiin siis Chiaran kanssa uudelleen cityyn, koska Chiaran kaveri Uudesta-Seelannista oli siellä luokkaretkellä niin näytettiin sille Nyciä ja käveltiin vaan ympäriinsä koko päivä. Eilen oli kyllä ihan kesäfiilis, kun mittari näytti melkein +20 ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta

Tänään onkin sitten spring breakin viimeinen päivä (mihin se aika taas meni?) ja huomenna suunnataan takaisin koulunpenkille. Toisaalta oon kyllä ihan iloinen, että pääsen taas näkemään kaikkia ja saan jotain tekemistä. Tuleville viikoille mulla ei ole oikeastaan mitään suunnitelmia ennen kuin sitten viiden viikon päästä lennän Californiaan. Sen reissun jälkeen mulla alkaakin kesäloma ja jäljellä on enää kuukausi Amerikassa. Tiiän, että tämä loppuaika tulee menemään ihan tajuttoman nopeasti ja vaikka oonkin tosi surullinen, että tämä paikka pitää jättää taakse niin samalla en jaksaisi odottaa sitä, kun oon taas kotona ja Suomessa.

-Carla

Shopping spree in rainy NYC

    

Eilen otettiin Chiaran kanssa juna kohti cityä ja kulutettiin spring breakin ensimmäinen päivä cityssä shoppaillen. Alunperin meidän suunnitelmana oli kyllä pitää pieni photoshoot, mutta koska koko päivä melkein satoikin vettä niin päätettiin sitten siirtää se toiselle päivälle ja kierreltiinkin 5th avenuen ja Times Squaren kauppoja läpi. Sadekuuroja lukuunottamatta sää oli aivan ihana, lähemmäs +20 ja takki päällä tuli aivan liian kuuma. Vaikka alkuperäiset suunnitelmat peruuntuivatkin ja onnistuttiin missaamaan junakin kahdesti saman päivän aikana niin ei kyllä päivä mennyt pilalle ollenkaan! 

-Carla