Field Hockey

Niinku kaikki tätä blogia vähänkään lukeneet jo tietääkin, oon pelannut nyt tän syksyn täällä field hockeya. Field hockey-kautta on kuitenkin enää jäljellä vaan muutama päivä ja nyt vois olla jo korkea aika kertoa tästä lajista vähän enemmänkin, varsinkin kun Suomessa tätä koko lajia ei ole olemassakaan. Oon kyllä surullinen siitä, että syyslajit loppuu jo nyt, koska reenit ja pelit on ollu koko tän ajan mun päivän kohokohtia ja meidän joukkue on ihan mahtava.

Field hockey on siis fall season -laji, joka on tarkotettu tytöille (tai niin ainakin täällä päin, en tiiä onko jossain päin maailmaa myös pojille). Täällä jokainen koulun urheilulaji on jaettu varsityyn (=edustusjoukkue) ja junior varsityyn eli niin myös field hockeykin. Itse pelaan jv:ssä, koska varsity-joukkue meidän koulussa on tosi hyvä eikä mulla taidot ihan yltäis sille tasolle. Pelatessa meillä on käytössä mailat, kova pallo, nappulat, säärisuojat, hammassuojat sekä sellanen suoja silmille/nenälle/otsalle, jonka suomenkielistä nimeä en edes tiedä. Joissakin säännöissä tässä lajissa ei oo mun mielestä mitään järkeä, mutta tää on kuitenkin ollut hauska ja varsinkin tosi erilainen kokemus. Joka päivä koulun jälkeen on ollut joko reenit tai peli (ellei olla sitten huonon sään, esim. pilvisyyden takia peruttu...) ja usein kotiin on päästy vasta joskus illalla.

Idean field hockeyn alottamisesta sain alunperin mun naapurilta, jonka tapasin jo heti eka päivänä kun tänne tulin. Tää tyttö pelaa siis mun kanssa samassa joukkueessa ja hän sitten ehdotti mulle, että voisin tulla kokeilemaan. Field hockeysta lajina en tiennyt etukäteen juuri mitään, mutta kun kuulin, että sitä pelataan mailalla ja pallolla ja nimi kertoi myös jonkun verran niin näin salibandyn ja jääkiekon suurena fanina ei tarvinut kauheen kauaa miettiä haluanko mennä kokeilemaan. Edelleenkään en osaa sääntöjä ja pallon hallinta on vieläkin vähän hakusessa, mutta siitä huolimatta on ollut tosi kivaa ja field hockey tulee varmasti olemaan yks parhaimpia muistoja tältä vuodelta! Tietysti harmittaa, etten varmaan tuu enää koskaan koko lajia pelaamaan, mutta oon ilonen siitä, että nyt oon kuitenkin saanut harrastaa jotain tosi erilaista ja sitä kautta sain myös paljon kavereita! Yksi kaikista mahdollisimman amerikkalaisimmista kokemuksista, mitä täällä voi kokea on todellakin koulun urheilujoukkueeseen kuuluminen, koska tää yhteishenki täällä on vaan jotakin aivan eri luokkaa kuin Suomessa!

Talvi- ja kevätlajeista mulla ei oo vielä oikeen tietoa, mutta haluaisin ehdottomasti täällä ollessa kokeilla vielä muutakin. Koululla on tarjolla myös muitakin harrastusmahdollisuuksia kuin pelkästään urheilua ja niistäkin mun pitää ottaa vielä lisää selvää. Yhtenä harrastuksena täällä mulla on koko vuoden ajan kuoro, mutta se ei vie aikaa koulun jälkeen, koska treenit on joka päivä yhtenä kouluaineena ja tiistaisin mulla on jonkin tunnin sijasta aina laulutunti kolmen muun tytön kanssa. Oon niin ilonen siitä, että oon pystynyt täällä jatkamaan sekä urheilua että musiikkia niinkuin tein Suomessakin, koska en tosiaan tiiä miten olisin pärjännyt vuoden ilman.

-Carla