tiistai 16. joulukuuta 2014

Try not to look at hard times as bad things but as opportunities to grow and learn

Joulukuun puolivälissä ollaan menossa ja joulu on jo ensi viikolla..mitä? Ensimmäistä kertaa ikinä mulla ei oo joulufiilistä sitten yhtään, mutta oon ajatellut ottaa tämän joulun lähinnä vaan erilaiseen joulunviettotapaan tutustumisena ja lomailuna haha. Tai kuka tietää, vaikka se joulumieli vielä ehtisi löytää mutkin!

En ookaan vähään aikaan kirjoitellut mun kuulumisista sen paremmin, koska en vaan yksinkertaisesti oo pystynyt siihen. Joulukuu on vaihtareille usein rankkaa aikaa ja niin on ollut myös mulle. Oon eka kertaa täällä kärsinyt koti-ikävästä ja monena päivänä on ollut semmonen olo, että kunpa ois nyt vaan kotona sellasten ihmisten kanssa, jotka oikeesti ymmärtää mua. Pieniä vastoinkäymisiä on myös tullut viimeaikoina vastaan, jotka on vaan lisännyt tätä tunnetta. Ja kun on muutenkin jo ei-niin-parhaalla tuulella, niin sitten kaikki pikkujututkin alkavat ärsyttää ja varsinkin aamulla aikaisin herääminen on entistä raskaampaa. Onneksi kuitenkin maanantaina alkaa pitkä loma niin jospa tää tästä taas pikkuhiljaa muuttuisi paremmaksi. Taas kerran täytyy sanoa, että ei tää vaihtarina oleminen aina ole mitään huippu kivaa, mutta sehän tässä oikeastaan on osaksi tarkoituskin.

Vaikka viime viikot eivät siis olekaan olleet mitään parasta aikaa, niin myös paljon kaikkea kivaakin on tullut tehtyä. Marraskuun lopulla meillä oli field hockey-joukkueen kanssa banquet eli kauden päättäjäiset. Syötiin ravintolassa, jokainen pelaaja esiteltiin, seniorit palkittiin ja pidettiin puheita. Kyllähän siinä tuli myös vähän haikea mieli, kun kaverit puhuivat ensi kaudesta ja tajusin, etten ookaan täällä ens vuonna pelaamassa meidän joukkueen kanssa, mutta kokonaisuudessaan oli kuitenkin tosi kiva ilta!
Tähän kuukauteen on mahtunut myös joulushoppailuja, talon koristelu ja joulukuusen hakeminen, mukavia viikonloppuja, koulukavereihin paremmin tutustumista, stage crew hommia middle schoolin konsertteja varten sekä eilisiltainen high schoolin talvikonsertti, jossa esiinnyttiin kuoron kanssa. Meidän esitys meni tosi hyvin ja taas kerran tuli semmonen jenkkileffa fiilis. Olin myös aika ylpeä itsestäni, koska voitin esiintymiskammoni enkä jännittänyt konserttia melkein ollenkaan!

Banquet ja osa field hockey tytöistä :)

Vielä on siis koulua jäljellä tämä viikko ja maanantai ja sitten alkaakin jo joululoma. Joulun vietän luultavasti vaan tämän nykyisen host-perheeni kanssa kotona ja välipäivinä toivottavasti näen kavereita. Kaikista siistein juttu kuitenkin on edessä uuden vuoden aattona, kun mennään Miisan kanssa NYC:iin! Ihmisiä siellä tulee varmasti olemaan ihan tajuttomasti, mutta toivon mukaan kuitenkin mahduttaisiin Times Squarille, kuultais joitakin esiintyjiä ja etenkin nähtäisiin se kuuluisa ball drop keskiyöllä. Oon niin innoissani tosta, koska onhan se jotain mikä pitää edes kerran elämässä kokea!

-Carla

4 kommenttia:

  1. Siis mullekki on tässä lähiaikoina tullu just tuo sama tunne että haluisin olla kotona missä mua ymmärrettäis ja kaikki pienimmätkin vastoinkäymiset on tuntunu ihan ylitsepääsemättömiltä... Toivottavasti tää tästä, tsemppiä!
    Ja voi vitsi ku oon kateellinen tosta nycin uudesta vuodesta !! Nauti

    VastaaPoista