Packing

Jep, ei alkanut seuraava postaus sillä sanalla, mitä viime postauksessa toivoin, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa!

 Perjantaina mulle soitettiin Upilta väliaikatietoja eli aikalailla niitä samoja juttuja, mitä äitillekin oli soitettu jokunen päivä aikaisemmin. Kerrottiin, että tiedot voivat tulla nyt minä hetkenä hyvänsä ja käskettiin alkaa jo pakkaamaan, sillä kun tiedot tulee nii lähtö on todennäköisesti siitä hetkestä korkeintaan viikon päässä. Nyt on sitten laukut kaivettu esille ja pakkaaminen aloitettu! Aluksi pää löi vähän tyhjää eikä mulla ollut mitään hajua, mitä sitä pitäisi ottaa mukaan ja minkä verran. Nyt oon kuitenkin päässyt jo aikalailla selvyyteen siitä, mitä otan mukaan ja osa kamoista on jo pakattukin. Oon oikeestaan aika ylpee itsestäni, koska tää on varmaan ensimmäinen kerta, kun oikeesti pakkaan ajoissa ja harkitusti :D En halua edes ajatella sitä, kun pitää pakata takaisin Suomeen tuloa varten ja sitä tavaraa on ehkä kymmenen matkalaukun edestä...

Ajattelin kirjottaa tästä pakkaamisoperaatiosta blogiinkin, koska luulen, että ainakin joku saattaa miettiä miten ihmeessä pakata vuoden reissulle ja ehkä tästä on jopa apua jollekin toiselle vaihtarille. Vaatteita suositellaan ottamaan mukaan mahdollisimman vähän ja oon onnistunut mielestäni siinä hyvin, koska en edes omista kovin paljoa niin mikään kauheen vaikea tehtävä se ei oo. Otan mukaan vaatteita, mitä käytän eniten täällä Suomessakin ja sitten muutamia vähän huonompia, mitkä voi sitten heittää pois, kun ostaa Jenkeistä uusia. Varmaan kaikille on mukavampaa, jos laitan mukaan otettavista vaatteista kuvat enkä kirjoita mitään pitkää listaa niin nuista sitten näkee paljonko otan mukaan ja mitä. Kuvista puuttuu tosin yökkärit, alusvaatteet, sukat ja bikinit, mutta niitä en kokenut kauheen tarpeelliseksi kuvata.. Muutama vaate on vielä vähän kysymysmerkkinä eli saatan vielä lähtiessä ottaa jotain mukaan, jos tilaa jää. Ainakin jotain peruspaitoja otan ehkä muutaman lisää varsinkin, jos shoppailupaikat on kaukana hostperheen luota. Nyt kuitenkin takaisin siihen, mitä ainakin otan mukaan!

 

Niinku kuvista näkyy niin kovin paljoa ei tuu mukaan. Tilaa tulee viemään kaikki muutkin tavarat niin ei sinne loppujenlopuksi kauheasti enempää mahtuiskaan. Tarkoituksena on ostaa Amerikan puolelta lisää ja ostoslistalla tärkeimpinä on ainakin uudet shortsit, lenkkarit ja jotkut kesäkengät. Ja mitään talvivaatteitakaan en ota Suomesta mukaan vaan ostan sitten sieltä, kun/jos tarve vaatii. Vaatteiden lisäksi pakkaan tietenkin kaikki hygieniatarvikkeet, hiusjutut, tarvittavat paperit (joita on miljoonakakssataa), tietokoneen, tuliaiset yms. Laukkuja otan mukaan yhden ison, joka menee ruumaan ja sitten käsimatkatavaraksi pienemmän vedettävän lentolaukun ja vielä käsilaukun. En usko, että painoraja tai tilan rajallisuus tulee vastaan, koska noi kaikki on tosi tilavia ja iso matkalaukku on tyhjänä melko kevyt.

Pakkaamisen lisäksi mulla on enää ihan muutama juttu tehtävänä ennen ku oon kokonaan valmis lähtemään, mutta osan niistä voin tehdä vasta, kun saan sijoitustiedot. Oon saanut kuitenkin to do -listalta hyvin kohtia yliviivattua ja muutenkin tuntuu, että oisin jo ihan valmis lähtemään, vaikkei se vieläkään iha todelta tunnu. Ensimmäiset Upilaiset lähtivät matkaan jo viikko sitten ja siitä vasta lähtemisen halu kasvoikin. Ei tarvitse enää kauan odotella, että oon itsekin lentokentällä aloittamassa sitä niin kauan odotettua vaihtovuotta!

- Carla

Lomailua #2

Lomailu jatkuu edelleen ja niin jatkuu sijoitustietojen odottelukin. Toissapäivänä Upilta soitettiin ja sieltä kerrottiin, että heillä ei ole vielä tietoja mun sijoituksesta, mutta sieltä käskettiin vaan pysymään rauhallisena ja muistutettiin etten oo ainut, jolla ei ole vielä perhettä. Siihen asti, kun saan tiedot voin vaan ottaa rennosti ja hoitaa kaikki loput jutut, että oon sitten valmiina lähtöön. Ainakin adapterin hankkiminen, huoneen siivoaminen, pakkaaminen ja yksi rokotus vielä odottaa. 

Tällä viikolla otettiin kavereiden kans suunta kohti Kuusamoa ja mentiin kolmeksi päiväksi kaverin mökille. Reissu oli tosi onnistunut ja oli ihana uida, syödä, pelailla pelejä ja jutella ihan vaan tyttöjen kesken. Tällasia hetkiä kavereiden kanssa mulla tulee varmasti kaikista eniten ikävä sitten Jenkeissä. Pieni säikähdys (ja sydänkohtauskin) tuli koettua reissulla, kun puhelin, joka toimii myös mun ainoana kamerana, päätti mennä tekemään lähempää tuttavuutta järven pohjan kanssa. Sain sen kyllä heti ylös ja aluksi se ei meinannut ihan kunnolla toimia, mutta kuivaamisen jälkeen ei oo ollut enää vikoja eikä toivottavasti tulekkaan. Tähän loppuun laitan taas parit kuvat reissulta ja toivottavasti ens kerralla pääsisin jo kirjoittamaan otsikolla "Sijoitustiedot"! 

Koitettiin tehdä s'moreseja suomalaisilla tarvikkeilla...

 

Askartelin kannen mun vihkoon, mihin aion kirjottaa päiväkirjaa Amerikassa.

 

Ja eilen käytiin kattoon The Fault In Our Stars -leffa ja vaikken itke edes Titanicissa niin tossa tuli kyllä nenäliinoille käyttöä..

- Carla

Lomailua

Moikka! Mitään uutta tai jännittävää kerrottavaa mulla ei oo, joten aattelin tulla laittamaan parit kuvat loma-ajalta. Toissapäivänä tulin siis takaisin kotiin viikon kestäneeltä Etelä-Suomen reissulta ja huomenna lähdetään sitten kavereiden kanssa pariksi päiväksi Kuusamoa kohti mökkeilemään. Tylsistymään tässä ei siis ehdi millään, mikä on hyvä! On ollut kans kivaa vaihtelua viettää koko kesä Suomessa, etenkin nyt kun säätkin ovat sen mukaiset taas :) Oon kyllä ottanut kaiken ilon irti näistä suomihetkistä ja tähän mennessä ainakin loma on ollut ihan mahtava!

 Virkeenä kuudelta aamulla junaan Roosan kans ja kohti Turkua!

 Nähtiin kaikki parhaat eturivistä ja kaikkien keikat oli niin hyviä!!

 Turusta suuntasin sitten viikonlopun jälkeen Jämsään kaverin luokse

Annika ja minä. Perjantaina sitten piti sanoa heipat vuodeksi :(



Junareitit on tullu ainakin taas tutuiksi...



 

Kaverin kanivauva, joka on ehkä maailman suloisin otus <3

Minä ja Maiju, joka palasi viime kuussa Michiganista

- Carla

Waiting, waiting and a little more waiting

Otsikko sen jo kertookin. Viime aikoina oon joka aamu herännyt ja miettinyt, että ehkä tänään, koko päivän odottanut soittoa ja illalla nukkumaan mennessä melkein seonnut tästä tietämättömyydestä. On tosi vaikeaa tietää olevansa lähdössä "joskus tässä lähiaikoina" ja "jonnekin päin Amerikkaa", kun se on kaikki mitä tietää. Etkä oo lähdössä sinne vain vähäksi aikaa vaan muuttamassa sinne vuodeksi, muttet siltikään voi kunnolla valmistautua. Jos saisin edes tietää lähtöpäivän saisin jo aikalailla mielenrauhan, mutta eihän se ole mahdollista ennen kuin perhetiedotkin tulevat.

Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että eihän tässä mitään kiirettä ole ja pystyin olemaan päiviä ilman, että mietin sijoitustietoja koko aikaa. Mutta eilen jotenkin heräsin siihen, että nyt on oikeasti jo heinäkuu. Ensimmäiset vaihtarit lähtevät TÄSSÄ kuussa ja samalla, kun he kaivavat matkalaukkuja esiin niin minä vasta mietin missä vaiheessa saan tietää minne ja millon oon menossa. Oon aina ollut ihminen, joka suunnittelee kaiken tarkasti etukäteen ja nytkin oon tehnyt listan asioista, mitkä pitää tehdä, mutta oon hermoromahduksen partaalla, koska nyt mulla ei oo mahdollisuutta suunnitella kaikkea niin tarkkaan :D On tosi ahdistavaa, kun ei tiedä mihin mennessä kaiken pitäisi olla valmiina eikä listakaan mikään ihan lyhyt ole...

Tiedän kyllä hyvin, että nyt mennään vasta heinäkuun ensimmäisiä päivä ja monet saavat tietonsa tässä kuussa tai jopa vasta elokuussa eikä mulla oikeasti ole mitään syytä huoleen. Se vaan ei silti tarkoita sitä, että pystyisin olemaan panikoimatta, vaikka tiiänkin, että se on turhaa. Kai se on ihan luonnollista, että tässä tilanteessa tietoa odottaa enemmän kuin mitää muuta. Ja kun ne tiedot sitten joku päivä tulee, tuun todennäköisesti sekoamaan ihan totaallisesti. Mutta tällä hetkellä en voi muuta kuin odottaa ja yrittää keskittyä kaikkeen muuhun. Onneksi mulla on nyt heinäkuuksi tiedossa kaikkea kivaa, että saan ajatukset varmasti muualle :) Eikä mulla oo onneksi sitäkään huolta, ettenkö saisi aikaa Suomessa käytettyä mitenkään järkevästi.

Tästä postauksesta tuli nyt melko negatiivinen, mutta oon alusta asti ajatellut, että tuun kirjoittamaan tänne blogiin mahdollisimman rehellisesti kaikesta. Mun mielestä vaihtariblogeista, joissa kerrotaan vaan niistä hyvistä jutuista, voi saada vääränlaisen käsityksen koko hommasta. Vaihtovuoteen kuuluvat sekä hyvät, että huonot hetket, mutta kaikki ne yhdessä tekevätkin siitä täydellisen. (Kuulostipa tuo nyt syvälliseltä :Dd) Eikä yksi huonommissa fiiliksissä kirjoitettu postaus missään nimessä tule tarkoittamaan sitä, ettenkö olisi onnellinen tai haluaisi tehdä tätä. Päinvastoin, oon tällä hetkellä erittäin onnellinen. Viime aikoina oon arvostanut pienimpiäkin juttuja ja hetkiä Suomessa enemmän kuin koskaan, oon tavannut paljon ihania ihmisiä, joita en koskaan olisi muuten tavannut ja odotan lähtöä ja tulevaa vuotta niin innoissani, ettei sanat ees riitä kertomaan. Voin jo nyt sanoa, että vaihtariksi hakeminen on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, vaikka en ole vielä edes lähtenyt yhtään mihinkään!

- Carla

Kuvat: WeHeartIt