American Christmas

Nyt on joulut vietetty ja tosi erilainen joulu on takanapäin! Joululta ei kyllä oikeastaan tuntunut missään vaiheessa enkä ikinä ennen oo ollut niin surullinen ja iloinen joulusta yhtä aikaa. Oli tosi haikea olo, kun jouluaattona en ollutkaan kotona Suomessa perheen kanssa syömässä ja saunomassa niinkuin joka vuosi, mutta samalla olin tosi innoissani siitä, että pääsin kokemaan oikean amerikkalaisen joulun! Kaiken mahdollisen otin tästä kokemuksesta irti, mutta kyllä se vaan on ihana olla ensi vuonna taas tutuissa jouluperinteissä mukana.

Jouluaatto ei itseasiassa täällä ole mitenkään kovin erikoinen päivä, koska joulua vietetään vasta 25. päivä. Meilläkin hostit tekivät vielä viimeisiä ostoksia jouluaaton ja valmistelivat kaikkea. Aattoaamuna skypettelin kotiin ja muuten vaan otin rennosti. Iltapäivällä meille tuli sitten koko host-äidin suku jouluillalliselle ja siinä sitten iltaan asti syötiin ja juteltiin sekä vaihdettiin muutamat lahjat. Illalla oltiin kaikki tosi väsyneitä ja mentiin vaan aikaisin nukkumaan.

 Jouluruokana syötiin mm. kanaa, pastaa, perunamuusia, vihanneksia, salaattia.. Tosi erilaista siis kuin Suomessa

Joulupäivänä host-veljet heräsivät tosi aikaisin ja lopulta noustiin kaikki jo kahdeksan aikoihin, koska täällä joulupukki käy taloissa yön aikana ja lahjat odottavat sitten aamulla kuusen alla eikä pojat tietenkään malttaneet odottaa yhtään. Koko aamu availtiin paketteja, otettiin kuvia ja syötiin jouluherkkuja. Hosteilta sain enemmän lahjoja kuin olisin yhtään osannut odottaa ja kaikista ihanin oli New York state -kaulakoru, mitä oon kauan yrittänyt etsitä, muttei ole tullut missään vastaan.

  Hostien joululahjat äiti lähetti tänne Suomesta ja annettiin pojille kuvassa olevat reput, host-äidille Kalevala-koru ja yhteiseksi vielä Tatu & Patu Finland-kirja sekä Fazerin suklaata.
 

 

Lahjojen jälkeen syötiin ihan tavallinen aamupala ja vaikka alunperin meidän piti viettää joulupäivä kokonaan kotona pyjamat päällä, niin päätettiinkin vaihtaa suunnitelmaa. Koska ulkona paistoi aurinko ja oli yli kymmenen astetta lämmintä niin lähdettiin autolla cityyn, käveltiin ympäriinsä, syötiin ja käytiin China townissa, Brooklyn Bridgellä ja 9/11 Memorialilla (veti muuten aika hiljaiseksi se paikka). Oli tosi kiva päivä ja ehkä oli ihan hyväkin saada joulupäivälle jotain tekemistä, etten ehtinyt miettimään kotia sen enempää. Ensi vuonna taas arvostan Suomen toivottavasti lumista ja rauhallista joulua entistäkin enemmän, milloin ei tehdä mitään erikoista ja löhötään vaan kotona. Toivottavasti kaikilla muillakin oli ihana joulu! :)

Host mom ja nuorin host-veli :)

 

 -Carla

December through my phone

1. Sunnuntaiajelulla Chipotle-ruoan kanssa w/ Miisa 2. Sairaana taas... Onneksi ei mikään ihan tappoflunssa kuitenkaan tällä kertaa iskenyt 3. Koko viime viikko katsottiin Foods -tunnilla leffaa ja opettaja on vaan tehnyt meille mitä erikoisempia "herkkuja". 4. Shopping with Ally (and Hunter)

1. Viime kouluviikko yhteen kuvaan tiivistettynä 2. Go Islanders! 3. Suurimmaksi osaksi jouluvalot on täällä aina jotain ihan hulluja, mutta sitten on myös tällasia jotka oikeesti on tosi kivan näköisiä! 4. Peli-ilta

1. Saatiin meidän field hockey vaatteet ja nuo on kyllä niin kivat! 2. Food 3. Eilen posti toi mulle kaks pakettia Suomesta ja kyllähän siinä pari kyyneltä taas vuodatettiin, kun muutenkin lähiaikoina ikävä kotiin on ollut kovempi.. 4. Christmas tree @ Rockefeller Center

1. Host brothers & me :) 2. Joulunaika ei oo vaihtarille välttämättä sitä kaikista mukavinta...  3. Täällä sää vaihtelee tosi paljon ja vaikka edellisenä päivänä oiskin ollut nollassa niin seuraavana päivänä voi olla taas yli +10 4. Laulutunnilla

1. City sunnuntaina 2. NBC studios, ois vaan pitänyt olla päivää aikaisemmin liikenteessä... 3. Aamupalalla starbucksissa, nuo holiday season kahvit on parasta 4. En tiiä miten selviän sitten Suomessa ilman näitä kauppoja

Heipä hei taas! Ajattelin nyt tulla puhelinkuvien avustuksella kertomaan kuulumisia vielä kerran ennen joulua. Fiilikset on viime postauksesta parantuneet jo paljon, vaikka kyllähän näin joulunaikaan kotiin kaipaa koko ajan enemmän tai vähemmän. Onneksi posti toi kuitenkin eilen vähän suomiherkkuja piristämään! Viime viikko koulussa oli melko rento, monella tunnilla ei enää opiskeltu vaan katsottiin vaan leffoja tms. 
Viikonlopun vietin kokonaan Miisalla, tosin paljon mitään ei tehty, koska Miisan piti olla töissä ihan lauantai-iltaan saakka. Sunnuntaina sitten herättiinkin aamulla aikaisin ja otettiin taas juna kohti cityä. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään sen erikoisempia suunnitelmia, vaan käveltiin vain ympäri kaupunkia, käytiin tsekkaamassa Rockefellerin iso joulukuusi ja poikettiin muutamassa kaupassa. Yhdessä kaupassa kuulin yhtäkkiä mun selän takana jonkun puhuvan suomea ja vähän aikaa meni ennenkuin kunnolla edes tajusin mitä kieltä se on hahah. Tuntui kyllä hassulta kuulla jonkun muunkin puhuvan suomea (Miisan ja itseni lisäksi siis) eka kertaa moneen kuukauteen.
Eilen meillä oli sitten viimeinen koulupäivä ennen Christmas breakiä ja noin puolet oppilaista oli päättänyt jo jäädä lomalle. Meillä muilla oli kuitenkin koulussa pyjama & sweatpants day ja kaikki olivat kyllä pukeutuneet! Hassua, että itsekin oon jo ihan tottunut siihen, että koulussa voit hyvin olla vaikka millä batman onesieilla ja pinkeillä pyjamoilla, vaikka Suomessa sitä ei tapahtuisi sitten ikinä. Monilla oli myös vaikka mitä laulavia tonttulakkeja päässä ja vilkkuvia jouluvaloja kaulassa.
Huomenna eli jouluaattona meille tulee hostien sukulaisia kylään ja joulupäivänä ollaan vaan perheen kesken kotona ja amerikkalaiseen tapaan aamulla herätään aikaisin avaamaan lahjoja, jotka yön aikana ilmestyvät kuusen alle. Seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten vasta joulun jälkeen, joten nauttikaa te siellä Suomessa ihanasta, lumisesta joulusta!

Hyvää Joulua!
Merry Christmas!

Ps. Kysymyspostauksen kysymyksiin vastailen todennäköisesti tammikuun puolella, joten vielä ehtii jättämään kysymyksiä. Ko. postaukseen pääset tästä.

-Carla

Try not to look at hard times as bad things but as opportunities to grow and learn

Joulukuun puolivälissä ollaan menossa ja joulu on jo ensi viikolla..mitä? Ensimmäistä kertaa ikinä mulla ei oo joulufiilistä sitten yhtään, mutta oon ajatellut ottaa tämän joulun lähinnä vaan erilaiseen joulunviettotapaan tutustumisena ja lomailuna haha. Tai kuka tietää, vaikka se joulumieli vielä ehtisi löytää mutkin!

En ookaan vähään aikaan kirjoitellut mun kuulumisista sen paremmin, koska en vaan yksinkertaisesti oo pystynyt siihen. Joulukuu on vaihtareille usein rankkaa aikaa ja niin on ollut myös mulle. Oon eka kertaa täällä kärsinyt koti-ikävästä ja monena päivänä on ollut semmonen olo, että kunpa ois nyt vaan kotona sellasten ihmisten kanssa, jotka oikeesti ymmärtää mua. Pieniä vastoinkäymisiä on myös tullut viimeaikoina vastaan, jotka on vaan lisännyt tätä tunnetta. Ja kun on muutenkin jo ei-niin-parhaalla tuulella, niin sitten kaikki pikkujututkin alkavat ärsyttää ja varsinkin aamulla aikaisin herääminen on entistä raskaampaa. Onneksi kuitenkin maanantaina alkaa pitkä loma niin jospa tää tästä taas pikkuhiljaa muuttuisi paremmaksi. Taas kerran täytyy sanoa, että ei tää vaihtarina oleminen aina ole mitään huippu kivaa, mutta sehän tässä oikeastaan on osaksi tarkoituskin.

Vaikka viime viikot eivät siis olekaan olleet mitään parasta aikaa, niin myös paljon kaikkea kivaakin on tullut tehtyä. Marraskuun lopulla meillä oli field hockey-joukkueen kanssa banquet eli kauden päättäjäiset. Syötiin ravintolassa, jokainen pelaaja esiteltiin, seniorit palkittiin ja pidettiin puheita. Kyllähän siinä tuli myös vähän haikea mieli, kun kaverit puhuivat ensi kaudesta ja tajusin, etten ookaan täällä ens vuonna pelaamassa meidän joukkueen kanssa, mutta kokonaisuudessaan oli kuitenkin tosi kiva ilta!

Tähän kuukauteen on mahtunut myös joulushoppailuja, talon koristelu ja joulukuusen hakeminen, mukavia viikonloppuja, koulukavereihin paremmin tutustumista, stage crew hommia middle schoolin konsertteja varten sekä eilisiltainen high schoolin talvikonsertti, jossa esiinnyttiin kuoron kanssa. Meidän esitys meni tosi hyvin ja taas kerran tuli semmonen jenkkileffa fiilis. Olin myös aika ylpeä itsestäni, koska voitin esiintymiskammoni enkä jännittänyt konserttia melkein ollenkaan!

Banquet ja osa field hockey tytöistä :)

Vielä on siis koulua jäljellä tämä viikko ja maanantai ja sitten alkaakin jo joululoma. Joulun vietän luultavasti vaan tämän nykyisen host-perheeni kanssa kotona ja välipäivinä toivottavasti näen kavereita. Kaikista siistein juttu kuitenkin on edessä uuden vuoden aattona, kun mennään Miisan kanssa NYC:iin! Ihmisiä siellä tulee varmasti olemaan ihan tajuttomasti, mutta toivon mukaan kuitenkin mahduttaisiin Times Squarille, kuultais joitakin esiintyjiä ja etenkin nähtäisiin se kuuluisa ball drop keskiyöllä. Oon niin innoissani tosta, koska onhan se jotain mikä pitää edes kerran elämässä kokea!

-Carla

ASK ME

Tänään mulla tulee tasan 100 päivää täyteen täällä Amerikassa ja sen kunniaksi ajattelin nyt tehdä kysymyspostausta. Mitään tarkkaa aikarajaa en tälle laita vaan vastailen sitten, kun/jos kysymyksiä tulee. Eli nyt vaan kommentteihin kyselemään kaikkea maan ja taivaan väliltä!

-Carla

Finland

Viime lauantaina oli Suomen itsenäisyyspäivä ja melko erilaisissa merkeissähän se meni kuin kaikkina aikaisempina vuosina. Yleensä maassa on ollut jo lunta, ollaan oltu koko päivä perheen kesken kotona, syöty jouluherkkuja ja katsottu linnanjuhlia ja Tuntematonta sotilasta. Tänä vuonna katsoinkin linnanjuhlia aamulla tietokoneelta niin kauan kuin se suostui toimimaan ja illalla sitten menin Miisalle ja tehtiin Suomi-illallinen ja kuunneltiin suomalaista musiikkia. Riisipuuro kyllä maistui hyvälle pitkästä aikaa ja myös Miisan hostit tykkäs puurosta ja suomalaisista korvapuusteista.

Täällä Amerikassa ollessa oon huomannut paljon eroja Suomen ja Amerikan välillä ja arvostus Suomea kohtaan on kasvanut. Vaikka oon edelleenkin sitä mieltä, että Suomi on melko tylsä maa ja sen ilmasto ei todellakaan ole mua varten niin eihän siitä mihinkään pääse, että samalla se on myös ihana, kaunis ja etenkin turvallinen kotimaa. Niin monesti oon saanut tuntea ylpeyttä, kun oon kertonut amerikkalaisille miten meidän koulut ja terveydenhuolto on ilmaista, vesi ja ruoka on puhdasta eikä meillä ole pelkoa luonnonkatastrofeista. Oon myös kertonut suomalaisten oudoimmista tavoista kuten avantouinnista, saunomisesta ja poron syömisestä ylpeydellä, vaikka mua silloin yleensä katsotaankin kuin hullua. Monesti myös oon kuullut kavereilta täällä, että "I'm moving to Finland", kun oon kertonut revontulista ja ilmaisesta kouluruoasta tai näyttänyt kuvia Lapista.

Suomesta kaipaan tosi monia asioita. Kaikista eniten tottakai kavereita, perhettä, kotia ja omaa koiraa, mutta myös monia juttuja niiden lisäksi. Yksi niistä on ehdottomasti vapaus. Suomessa sain mennä ja tulla ihan miten halusin, ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kotona pystyin vain ottamaan auton ja ajamaan minne halusin ja myös bussi tai vaikkapa käveleminen oli hyvä vaihtoehto. Täällä menemiset ovat aina kiinni kyydeistä eikä käveleminen tai pyörä ole vaihtoehto, koska välimatkat ovat pitkiä ja myöhään illalla yksin liikkuminen on vaarallista. Ikävöin myös sitä, kun pystyin matkustelemaan yksin tai kavereiden kanssa ympäri Suomea ilman mitään ongelmia. Antaisin melkein mitä vaan, että pääsisin viettämään edes yhden mökkiviikonlopun parhaiden kavereiden kanssa... Ensi kesänä sitten!

Toinen eniten kaipaamistani jutuista on ruoka ja vesi. Täällä ruoka on pääosin tosi epäterveellistä ja sisältää paljon epämääräisiä aineita. Hanavettä taas ei suositella juotavaksi ollenkaan, koska se on likaista ja siinä on paljon klooria. Oon myös itse huomannut, että siinä peseytyminen on tehnyt mun ihon ja hiukset paljon huonommaksi kuin Suomessa. Kuinka ihana olis nyt saada lasillinen suomalaista hanavettä ja pala paahdettua ruisleipää suomalaisella juustolla ja meetvurstilla...

 Ja vaikka monista piirteistä amerikkalaisissa ihmisissä tykkäänkin, niin monesti on kyllä ikävä myös suomalaisia ihmisiä ja suomalaisten yleistietoa, järkeä ja rehellisyyttä... En ole oikeastaan ikinä ennen tajunnut, kuinka viisaita suomalaiset ihmiset oikeastaan ovat. Suurin osa suomalaisita tietää paljon myös Suomen ulkopuolisesta elämästä, toisin kuin amerikkalaiset, joista harva on koskaan käynyt Amerikan rajojen ulkopuolella. Myös suomalaisten yleistieto, kielitaito ja järki on aivan omalla tasollansa.

Loppukevennykseksi vielä kysymyksiä, mitä multa on Suomeen liittyen täällä kysytty:

Missä Suomi on?

Mitä kieltä Suomessa puhutaan? (yleensä arvaus on englanti tai saksa...)

Onko Suomessa ikinä kesä?

Ei kai Suomessa tule talvella yhtä paljon lunta kuin New Yorkissa?...

Onko suomalaiset myös eurooppalaisia? (kysyjä mielestä Pohjoimaissa asuvat eivät ole eurooppalaisia ja pohjoismaiksi luetteli Suomi, Ruotsi, Norja ja Sveitsi)

Onko teillä Suomessa pingviinejä ja jääkarhuja?

Onko Suomessa taloissa lämmitys vai oletteko aina takit päällä sisällä?

Onko taloissa valot vai oletteko talvella koko ajan pimeässä?

Mitenniin teillä ei ole vapaapäiviä koulusta, vaikka teillä tulee paljon lunta?

Miten muka voitte ajaa autolla talvella?

Onko Suomessa vankiloita?

Onko Suomessa lääkäreitä?

Miten tiedät kaikki amerikkalaiset biisit jo valmiiksi?

Ja kun kerron, että meillä soitetaan suomalaisen musiikin lisäksi myös samaa musiikkia kuin täällä niin seuraava kysymys on sitten tämä:

Onko kaikki amerikkalaiset biisit käännetty suomeksi?

Onko Suomessa Mc Donalds/Taco Bell/Starbuck/Dunkin Donuts yms.

Eikö Suomessa ajetakin talvella joka paikkaan porolla?

-Carla

Minä kun.. (part 2)

 ..jollakin on erilainen aksentti ja koitan saada jotain selvää.

 ..koulussa on vaihteeksi jotain draamaa menossa.

..yksi kaveri luuli, että ajan talvisin Suomessa joka paikkaan porolla.

 ..koitan pysyä aamun ekalla tunnilla hereillä.

..amerikkalaiset dippaavat ranskalaisia suklaapirtelöön.

..yritän moikata jokaista koulun käytävällä vastaan tulevaa tuttua.

..opetan kavereille suomea ja joku osaa lausua jotain oikein.

..multa kysytään miksi otan kuvan joka asiasta.

..maistan jotain vähän erikoisempaa amerikkalaista ruokaa.

..otan amerikkalaisten kanssa kuvia.

..oon pyytänyt jotakin toistamaan jo kolme kertaa enkä silti ymmärrä.

..field hockey banquetissa kaikki puhui ensi kaudesta.

..yksi jenkki sanoi, että sähän voit ajaa autolla Suomesta Lontooseen millon tahansa.

..näin cityn ekaa kertaa.

-Carla

3 months

Huomenna tulee täyteen jo kolme kuukautta täällä Amerikassa. En vaan voi uskoa, että nyt on jo joulukuu. Tavallaan aika on mennyt tosi nopeesti, mutta samalla tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olin viimeksi Suomessa ja näin kaikki tutut. Mulla menee edelleen täällä tosi hyvin, mutta tietysti on sellasiakin juttuja mitkä ärsyttää ja joinakin päivinä ne ärsyttää vielä normaalia enemmän. En oo oikeen pitkään aikaan kirjotellut mun kuulumisista pitemmin niin nyt aattelin sitten kertoa vähän paremmin niitäkin.

Kaikista suurimpana yllätyksenä mulle tuli se kuinka normaalia elämä on vaihtovuodenkin aikana. Jotenkin sen vaan ajattelee niin mahtavaksi ja upeaksi, mutta loppujen lopuksi se on ihan normaalia arkea, toisessa maassa vain. Tietysti joukkoon mahtuu paljon myös sellaisia päiviä, jotka ovat niitä mahtavan upeita, mutta ei se sitä koko aikaa ole. Tällä hetkellä mun arki on täällä suoraan sanottuna aika tylsää, koska koulu loppuu joka päivä aikaisin eikä mulla oo mitään harrastustakaan nyt. Mihinkään ei myöskään koulun jälkeen oikein pääse, koska kyytiä ei sillon ole ja ilman sitä täällä ei oikeen liikuta minnekään. Koitan kuitenkin nyt parhaani mukaan nauttia tästä rennosta elämästä kunnes taas pystyn alkaa harrastamaan jotain. Viikonloppuisin kuitenkin teen aina jotain ja niitä aina ootan innolla. Ja koulussa on myös mukavaa, joten vaan arki-illat on niitä, jotka vähän turhauttaa.

Myös seuran löytäminen vapaa-ajalle on ollut vaikeeta. Koulussa mulla on tosi paljon kavereita keille voi jutella, mutta sen parempia kavereita on ollut melko vaikea saada. Vapaa-ajalla oon enimmäkseen Yolandan (meksikolainen vaihtari) ja Miisan (suomalainen au pair) kanssa, koska koulukavereilla yleensä on omat juttunsa koulun ulkopuolella ja joidenkin kanssa vapaa-ajan viettotavat eroaa niin paljon, etten heidän kanssa välttämättä haluaisikaan olla. Muista vaihtareistakaan ei oikeen oo kavereita, koska täälläpäin vaihtareita ei ole montaa ja mun koulussakin oon ainut, mistä oon kyllä toisaalta ihan iloinenkin. Ehkä niitä omanlaisiakin kavereita alkaa vielä löytyä ja senkin takia ootan paljon uusien harrastuksien alkamista, että pääsisi taas tapaamaan uusia ihmisiä. On myös ollut helpottavaa kuulla monilta muilta vaihtareilta ihan samanlaisia kokemuksia ja tajuta, etten oo ainoa, jolla on ollut hankaluuksia samassa asiassa.
 

 Myös mun englanti on kehittynyt ja varsinkin ihan tässä lähiaikoina on alkanut huomaamaan sen itsekin. Välillä aina huomaan, että selitän jonkun pitemmän jutun englanniksi ilman yhtäkään "umm..-taukoa" välissä tai sanon jotain samalla nopeudella kuin amerikkalaiset ja mua ymmärretään. Aluksi oli myös paljon tilanteita millon en saanut mitään selvää mitä joku sanoi, mutta nykyään lähes aina saan selvää kaikista sanoista, joskus vaan en sitten ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan esim. jos en oo kuullut jotain sanaa aikaisemmin. Harvemmin kuitenkaan enää tuotakaan tapahtuu. Silloin tulee myös aina hyvä mieli, kun huomaan, että sanon jotain sanoja samalailla kuin amerikkalaiset tai jonkun sanan lausumista ei tarvitse enää miettiä ollenkaan, vaikken ennen tiennyt ollenkaan miten se sanotaan. Tähän on auttanut se, että aina kun kuuntelen vaikka jotain keskustelua kiinnitän huomiota siihen miten mikäkin sana lausutaan ja sitten toistan sitä omassa mielessäni. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta toimii!
 
Koti-ikävää mulla ei oo ollut edelleenkään ja mulle paras keino siihen on ollut kotiin ja kavereihin yhteydessä oleminen. Whatsappissa tulee juteltua päivittäin ainakin jollekin ja skypetellyt on muutaman kerran. Muutaman kerran semmonen oikea ikävä on tullut kavereita, vaikka jotain vanhoja kuvia katsellessa, kun täällä on ollut tylsä tai yksinäinen päivä. Välillä myös koti ja muut asiat Suomessa on mielessä vähän enemmän, mutta se on enemmänkin vaan onnellisuutta siitä, mitä kaikkea mulla siellä on. Veikkaan kyllä, että jouluna voi tulla aika outo olo, kun ei oo ookaan kotona perheen kanssa kuten joka vuosi tähän asti, mutta kyllä siitäkin selvitään!

Näitä joitain hankaluuksia lukuunottamatta mulla on ollut mahtavat kolme kuukautta. Kun menen ajassa taaksepäin ja muistelen sitä minua, joka istui kolme kuukautta sitten lentokoneessa yksinään ja pelokkaana, niin huomaan kuinka paljon siitä on tullut muututtua jo näinkin lyhyessä ajassa. Ekoina päivinä olin vielä niin hukassa ja ikävöin Suomeen, koska eihän mulla ollut täällä vielä mitään. Suorastaan naurattaa miten paljon pelkäsin, ettei tästä tulekaan mitään ja haluaisinkin vaan koko loppuvuoden takaisin kotiin. Ja sitten kun mietin kaikkea tätä mitä mulla on täällä nyt, niin tulee oikeastaan aika ylpeä olo. Mulla alkaa ihan oikeasti olla täällä toinen elämä, (jo toinen) Amerikan koti joka tuntuu aikalailla jo kodilta, hyvä host-perhe (tai oikeastaan kaksikin), koulu, jossa osaan jo kulkea ja toimia ja kavereita, joista muutamaa voin kutsua ihan oikeiksi ystäviksikin. Oon kokenut ja oppinut näiden kolmen kuukauden aikana tosi paljon asioita, mihin en ois ikinä Suomessa saanut mahdollisuutta ja oon niin monta kokemusta ja muistoa rikkaampi. Oon myös tosi onnellinen siitä, että pääsin viettämään mun vaihtovuoden juuri tänne missä oon ja tykkään tästä paikasta niin paljon. Nämä Long Islandin pienemmät kaupungit on tosi mukavaa ja turvallista aluetta ja NYC:iin oon rakastunut ihan täysin. Täältä pois lähteminen ensi kesänä tulee olemaan ihan kamalaa, mutta en halua ajatella sitä vielä.

3 months down, 7 to go!

-Carla