Heinäkuun 2. päivä kauhistelin sitä, ettei mulla ollut vieläkään sijoitustietoja. (Ko. postaukseen pääset tästä.) En olis sillon arvannut, että oon samassa tilanteessa vielä yli kuukaudenki päästä ja nyt voin vasta sanoa, että tää on oikeesti stressaavaa. Suurin osa vaihtareista on jo aloittanut vuotensa ja kaverit on menny kouluun. Tuntuu tosi oudolta istua päivät vaan kotona tekemättä mitään laukut pakattuna, ihan kuin odottais jotain mitä ei tule edes tapahtumaan.
Sijoitustietojen saamisen takarajaan on nyt 15 päivää ja vaikka kaikki koko ajan yrittää rauhoitella mua niin kyllä tässä silti paniikki meinaa välillä iskeä. Tiiän, ettei mulla ole vielä edes syytä huoleen, varsinkaan kun mulla ei oo mitään allergioita tai sairauksia, mutta silti vähän pelottaa. Väkisinkin välillä miettii, että miksi kukaan ei valitse mua ja mikä mun hakemuksessa on vialla, vaikka tiiän etten voi tähän itse vaikuttaa ja on ihan normaalia odottaa perhettä näin myöhään. Enkä todellakaan ole ainut. Joinakin huonoimpina päivinä nuo faktat vaan ei lohduta mua yhtään ja kaikkien kysymykset siitä oonko saanut jo perheen ärsyttää. Välillä oon niin turhautunut tähän ikuisuudelta tuntuvaan odotteluun, mutta joinakin päivinä taas oon varma siitä, että saan tiedot ihan kohta ja oon niin iloinen siitä, että kohta oon jo Amerikassa. Onneksi nuita hyviä päiviä on kuitenkin enemmän :) Välillä tämä stressi vei myös mun yöunet enkä saanut kunnolla nukuttua tai näin joka yö jotain painajaista. Se onneksi kuitenkin meni ohi ja saan taas nukuttua kunnolla, mikä auttaa jo paljon.
Yks jännittävistä asioista on myös se kuinka nopeesti saatan joutua lähtemään ja ehdinkö sanomaan heippoja kaikille läheisimmille kavereille. Hurjimmassa tapauksessa mulla voi olla sijoitustietojen saamisesta ehkä vuorokausi aikaa Suomessa ja siinä sitten pitäisi ostaa vielä lentoliput ja tuliaiset sekä tsekata matkalaukku. Huhhuh. Tää kuitenkin oli tiedossa jo aikoja sitten ja oon koittanut siihen parhaani mukaan valmistautua. Yksi vaihtarikaveri myös varoitteli mua järkyttävistä tunnemyrskyistä, jos käy niin kuin hänelle ja joutuu lähtemään vaan kahden päivän varoitusajalla. Onhan se aika hullua lähteä niin nopeasti toiselle puolelle palloa vajaaksi vuodeksi eikä sitä ajan pituutta osaa oikein vielä edes käsittää. Vähemmästäkin menisi jo ajatukset sekaisin. Mutta eiköhän tämä kaikki odotus ja stressaaminen jo kohta palkita!
Tästä tuli nyt tällainen kuvaton myöhäisillan avautuminen, mutta toivon ettei tämä nyt ihan kamalalta valitusvirreltäkään kuulostaisi... Oon vaan alusta asti aikonut kertoa täällä blogissa vaihdon kaikista puolista rehellisesti :) Seuraavan kerran toivottavasti kirjoittelenkin jo sitten aiheena sijoitustiedot! Onko muilla vielä sijoitustietoja odottavilla yhtään samanlaisia fiiliksiä? :)
Sijoitustietojen saamisen takarajaan on nyt 15 päivää ja vaikka kaikki koko ajan yrittää rauhoitella mua niin kyllä tässä silti paniikki meinaa välillä iskeä. Tiiän, ettei mulla ole vielä edes syytä huoleen, varsinkaan kun mulla ei oo mitään allergioita tai sairauksia, mutta silti vähän pelottaa. Väkisinkin välillä miettii, että miksi kukaan ei valitse mua ja mikä mun hakemuksessa on vialla, vaikka tiiän etten voi tähän itse vaikuttaa ja on ihan normaalia odottaa perhettä näin myöhään. Enkä todellakaan ole ainut. Joinakin huonoimpina päivinä nuo faktat vaan ei lohduta mua yhtään ja kaikkien kysymykset siitä oonko saanut jo perheen ärsyttää. Välillä oon niin turhautunut tähän ikuisuudelta tuntuvaan odotteluun, mutta joinakin päivinä taas oon varma siitä, että saan tiedot ihan kohta ja oon niin iloinen siitä, että kohta oon jo Amerikassa. Onneksi nuita hyviä päiviä on kuitenkin enemmän :) Välillä tämä stressi vei myös mun yöunet enkä saanut kunnolla nukuttua tai näin joka yö jotain painajaista. Se onneksi kuitenkin meni ohi ja saan taas nukuttua kunnolla, mikä auttaa jo paljon.
Yks jännittävistä asioista on myös se kuinka nopeesti saatan joutua lähtemään ja ehdinkö sanomaan heippoja kaikille läheisimmille kavereille. Hurjimmassa tapauksessa mulla voi olla sijoitustietojen saamisesta ehkä vuorokausi aikaa Suomessa ja siinä sitten pitäisi ostaa vielä lentoliput ja tuliaiset sekä tsekata matkalaukku. Huhhuh. Tää kuitenkin oli tiedossa jo aikoja sitten ja oon koittanut siihen parhaani mukaan valmistautua. Yksi vaihtarikaveri myös varoitteli mua järkyttävistä tunnemyrskyistä, jos käy niin kuin hänelle ja joutuu lähtemään vaan kahden päivän varoitusajalla. Onhan se aika hullua lähteä niin nopeasti toiselle puolelle palloa vajaaksi vuodeksi eikä sitä ajan pituutta osaa oikein vielä edes käsittää. Vähemmästäkin menisi jo ajatukset sekaisin. Mutta eiköhän tämä kaikki odotus ja stressaaminen jo kohta palkita!
Tästä tuli nyt tällainen kuvaton myöhäisillan avautuminen, mutta toivon ettei tämä nyt ihan kamalalta valitusvirreltäkään kuulostaisi... Oon vaan alusta asti aikonut kertoa täällä blogissa vaihdon kaikista puolista rehellisesti :) Seuraavan kerran toivottavasti kirjoittelenkin jo sitten aiheena sijoitustiedot! Onko muilla vielä sijoitustietoja odottavilla yhtään samanlaisia fiiliksiä? :)
- Carla
Toivottavasti saat pian sijoitustiedot! :)
VastaaPoista